Kirjoittaminen ja työnteko


Nyt on kyllä heti kättelyssä mainittava, että mielestäni kirjoittaminen käy kyllä työstä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun juonta, ideoita ja niiden kulkuja ja kulkemattomuuksia käsitellään. Itse kirjainten naputtelu on enemmän autonomista tai -maattista toimintaa, joka helpottaa ajatusten ylös kirjaamista. Jos on vain tarpeeksi nopea sormistaan. Mitä minä en ole. Kymmensormijärjestelmän opettelu voisi olla erittäin antoisa asia.

Tarkoitukseni on siis enemmänkin valottaa, miten mielestäni saa työnteon ja kirjoittamisen nivottua toisiinsa. Helppoa se ei ole, sillä työnteko helposti häiritsee kirjoittamista 😉 Itse olen koittanut sovittaa asioita oman elämäni kanssa siihen malliin, että jos vain mahdollista, kirjoitan aamuisin. Yleensä saan tunnissa valmiiksi noin tuhat sanaa, mikä on oma päivittäinen tavoitteeni. Tai päivittäinen ja päivittäinen, tarkoituksena on kirjoittaa kuutena päivänä viikossa ja levätä yksi. Useimmiten olen kuitenkin tuohon tuhanteen päässyt. Joskus, kun kokonaisuus vaatii pitempään ja teksti niin sanotusti vie, tulee syydettyä sellaiset pari tuhatta sanaa, mutta sitten onkin jo sen verran väsynyt, että tarvitsee tauon. Voi olla jopa, että seuraava päiväkin menee hieman heikommin.

Töissä, kuten esimerkiksi nyt, tulee aina välillä sellaisia odotustaukoja, jotka onnistuu sumeilematta myös käyttämään hyväkseen.

Pääasiallisena tavoitteenani olen kuitenkin pitänyt sitä, että kirjoittamiseen ei tule päivää pitempiä taukoja. Jo kaksikin päivää tuntuu antavan aihetta löysäilyn jatkamiseen. Toki joskus on sen verran tyhjä ja väsynyt, että ei vain kulje. Silloin toki voin kirjoittaa blogeja tai käydä läpi muita muiistiinpanojani muiden kuin varsinaisen työn alla olevan tarinan pohjalta.

Niin no nyt pitää tähdentää, että olen antanut itselleni sen verran löysää, että lasken myös nämä blogitekstit tuotoksiksi, joiden sanamäärä vaikuttaa siihen, minne asti olen päivätavoitteessani päässyt. Mutta joka tapauksessa olen kyllä huomannut kirjoittamisen ja työnteon nivoutuvan hyvin toisiinsa. Kotielämään sovittaminen onkin sitten välillä vähän hankalampaa, kun on kaiken maailman kaupassa juoksemisia ja totta kai sitä ihminen haluaa myös olla perheensä kanssa. Tämän lisäksi vapaa-ajan harrasteeni vie jonkun verran aikaa, mutta sen aikana toki pystyy myös työstämään ajatuksiaan, mitä tulenkin varsin paljon tehneeksi.

Tältä siis tuntuu nyt, kun olen saanut kirjoittamisen jonkinlaiseen vauhtiin kahden tarinan voimin. Viikon loppupuolella, mikäli aikatauluni ja suunnitelmani pitävät kutinsa, pääsen tarttumaan ensimmäisen tarinani teksteihin uudemman kerran ja editoimaan ja työstämään niitä enemmän eteenpäin. Mikä saattaakin olla vaikeampaa kuin miltä se näin äkkiarvaamalta tuntuu.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s