takaisin töihin


Pidin viikolla kolmen päivän tauon. Se oli sellainen porttiteoria-tyyppinen tapaus. Ensimmäinen päivä meni siihen, kun mietin, miten jatkaisin seuraavaksi vuorossa olevaa lukua. Ajattelin sitten antaa aivoilleni aikaa työstää. Tavallaanhan se olikin ihan hyvä. Ne seuraavat päivät käytin samaa veruketta.

Tilanne oli outo. Olen nyt koko kevään pyrkinyt kirjoittamaan lähes joka päivä. Kun sitten pidin tuon tauon, niin sieltä palaaminen ei ihan heti ottanutkaan onnistuakseen. Sai tehdä kahden päivän aikana varsin paljon hommia päästäkseen vauhtiin. Normaalin tunnin mittaisen session sijaan käytin eilen kaksi ja puoli tuntia kirjoittamiseen ja jäin silti alle tuhannen sanan tavoitteeni.

Tänään sama meininki jatkui, aluksi. Kirjoitin ensin noin kuusisataa sanaa, jonka jälkeen pidin tunnin mittaisen tauon ja palasin takaisin luvun ääreen. Silloin sainkin sitten viimeisteltyä luvun ja liitettyä sen vielä osaksi tarinaa. Itse asiassa innostuin vauhtiin pääsemisestäni sen verran, että tämäkin posti piti vielä kirjoittaa.

Niin sitä minä mietin, että jos kolmen päivän tauon jälkeen vie kaksi päivää aikaa päästä vauhtiin, niin onko se kuukauden tauon jälkeen sitten ikään kuin suhteellisesti sama asia? Että jos pitää kolmekymmentä päivää taukoa, niin sitä pääsee vauhtiin vasta kahdenkymmenen päivän jälkeen. Vai viekö sekin vain pari kolme päivää?

Joka tapauksessa tästä pääsi oppimaan ensinnäkin sen, että taukopäiviä voi olla hyvä pitää, mutta vain yksi kerrallaan, eikä koskaan perättäisinä päivinä. Toinen huomaamani seikka oli jälleen kerran se, että joskus sitä saa tosissaan punnertaa, ennen kuin pääsee vauhtiin. Toisinaan sanat taas virtaavat huomattavan helposti.

Huomaan muuten aikataulujen jälleen kerran paukkuvan ja annan itselleni siitä syystä luvan paukutella niitä. Tarina valmistuu sitten, kun se on valmis. Ei ennen sitä. Eli vaikka en saisikaan sitä nyt loman aikana loppuun asti kirjoitetuksi, tarkoittaa se vain sitä, että se oli alkuperäisenä aihiona huomattavasti suppeampi kuin tulin ajatelleeksi. Siltä se todella myös näyttää. Maailman ja henkilöiden laventaminen tuottaa muutoksia sekä juoneen, että henkilöihin ja tällä hetkellä se merkitsee kirjoittamisen tarvetta. Mikä on aina hyvä asia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s