Tammi


Aamu. Hidas, kankea ja rauhallinen. Hän antoi tuulen huuhtoa jäseniään. Rungon vasemman, eli lännen puoleisen oksiston kolmanneksi ylimmällä oksalla roikkui viimeinen sinnikäs lehti. Hän ei vain ollut syksyllä halunnut päästää sitä menemään ja nyt oli jo aivan liian myöhäistä.

Joulun tienoilla alkaneet pakkaset olivat kohmettaneet hänen jäsenensä siihen asentoon missä ne nyt olivat. Vaikka eivät ne kyllä muutenkaan isommin heilahdelleet. Luultavasti hän saisi pitää lehdestään kiinni maaliskuun puoliväliin asti. Niillä main hänen tulisi pikkuhiljaa ryhtyä tekemään uusille tilaa.

Hän tunsi, miten aurinko alkoi lämmittää niskaa ja mietti jälleen, mikä kohtalon oikku oli saanut siemenen itämään juuri siinä kulmassa, että hänj oli kasvanut kasvot pohjoiseen päin. Vastapäätä, pellon toisella puolen seisovien pajujen ja mäntyjen vittuilua sai kuunnella aina aurinkoisina päivinä. Sateisina ne tietenkin murjottivat. Pikkusieluja.

Vuosirenkaan ensimmäinen neljännes paukahti kohdilleen kohmeisen tuulen töniessä selkää kierteelle. Aina sama juttu. Idän ja koillisen välinen tuuli yhdistettynä yli viidentoista asteen pakkaseen runksautti rankaa aina vähän eri suuntaan. Ei se silti saanut hänen kasvojaan käännetyä. Aina sai katsoa pohjoiseen.

Viimeiset kolmesataa vuotta, eli heti kun hän oli ymmärtänyt tilanteen, hän oli yrittänyt muuttaa sitä. Ei siitä mitään apua ollut. Olipa vain koko ajan sellainen itseensä tyytymätön fiilis. Joka heijastui tietenkin myös ulospäin. Männynhupakot ja pajunpoikaset haukkuivat häntä vanhaksi ryhmypääksi. Oikeassahan ne olivat. Eikä sen tajuaminen helpottanut tilannetta ollenkaan.

Hän ei tiennyt, että oli vuosikausia vastaan haratessaan aiheuttanut itselleen pahemman laatuisia jännitteitä ja kiertymiä. Hän tiesi vain, että vastaan haraaminen oli alkanut viime aikoina tuntumaan entistä turhemmalta. Niinpä hän päätti antaa asian olla.

Saattoi olla, että hän oli alitajuisesti kypsytellyt ajatusta jo puoli vuosisataa, vaikka ei hän sitä nytkään sen tietoisemmin ajatellut. Intuitiivinen reaktio se oli. Alkukantainen ja nopea, peruuttamaton.

Pakkasen paukutellessa kylkiä se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Koko hänen runkonsa oli vuosikausien vastaanharaamisen jäljiltä niin jäykkä, ettei rentoutuminen käynyt käden käänteessä.

Hän aloitti juuristaan. Hän keskitti ajatuksensa niihin ja antoi niille luvan rentoutua. Maa oli routinut sen verran, että se pitäisi häntä pystyssä, vaikka juuret eivät täysimittaisesti häntä tukisikaan. Hän ei ollut varma, oliko jotain tapahtumassa, mutta hiljakseen hän siirtyi rungossaan ylöspäin ja koetti levittää rentoutumisen tunnetta ympäriinsä. Hän hengitti hiljakseen viiman viskoman lumen sekaista kylmää, raikasta ilmaa, joka sai hänet pakahtumaan onnesta. Hetken aikaa hän huomasi, miten saattoi unohtaa rentoutumisharjoituksen kokonaan ja antaa tuulen pyöritellä. Hän ymmärsi muutaman heilahduksen jälkeen onnistuneensa.

Kun hän huomasi sen, hän nautti. Pelkkä oleminen vapaana tuntui riittävän kaikkeen. Tuuli huojutti, heilutti ja pyöritti häntä miten tahtoi. Hän katseli välillä juuriaan, välillä taivasta. Tunne oli loistava. Tuntui, kuin hän olisi ollut nuori vesa jälleen. Olo oli taivaallinen. Hän humahteli tuulen pyöritellessä hänen vuosisataista varttaan sinne tänne. Onnen kyyneleet valahtivat silmien vieressä olevista kuoren huokosista ja hän huomasi, miten se syksyn viimeinen lehtikin pääsi pikkuhiljaa leijailemaan tuulen mukana. Hän seurasi sen tanssia peltoaukean yli kohti pakkasessa nyhjöttäviä mäntyjä aina kun heilumiseltaan ennätti. Se oli niin kaunis.

Ruskea, toiselta puolelta täplittynyt lehti, hänen oma lehtensä, viimeisensä, liiteli tuulen viskottavana pellon päällä kääntyillen välistä tekemään piruetteja oikealle tai vasemmalle, joskus yläkautta taaksepäin, ennen kuin tuulenvire heitti sen jälleen muutaman metrin eteenpäin. Tammi pakahtui onnesta lehden tavoittaessa pajupensaikon ja liitäessä niiden kateellisten kasvojen ylitse kohti männikön hämärää. Se hymyili niin kuin vain tammet voivat hymyillä.

Kun se seuraavalla heilahduksella sai kohotettua katseensa, se huomasi, ettei nähnyt lehteä enää. Samassa sen runko antoi muutenkin periksi. Pieni lahosieni, jota se oli ruokkinut tietämättään, oli saanut sydämen haperommaksi kuin se olisi ikinä voinut uskoa ja pikkuhiljaa, yhden osan pettäessä, myös muut antoivat periksi. Tammi heilahti rusahtaen oikealle, itään päin ja sen heilunta hidastui. Se pyörähti vielä kerran taakse ja vasemmalle, ennen kuin tuuli työnsi sen jälleen toiseen suuntaan. Kun se vihdoin ymmärsi, että sen oli parempi antaa periksi, sillä ei ollut enää väliä. Se olisi joka tapauksessa murtunut.

Metrin verran maanpinnan yläpuolelta sen kuori murtui muun puun antaessa periksi. Se heilahti enemmän ja enemmän itään päin ja kaatui pikkuhiljaa kyljelleen. Se kuuli vain tuulen huminan oksissaan ja ymmärsi, että sen olisi aika ryhtyä jatkamaan elämäänsä muissa muodoissa. Tilanne ei jatkuisi enää ikinä samana, vaikka se kuinka rentoutuisi tai koittaisi taistella vastaan. Niinpä se antoi periksi.

Se makasi oikealla kyljellään kasvot kohti pohjoista ja nauroi. Sen nauru yltyi tuulen pyöritellessä sitä vielä maassa. Nauraessaan se huomasi, miten tuuli hiljalleen töni sitä taaksepäin. Se antoi mennä  ja viimeiset säikeet rungon ja maassa kiinni olevan tyngän välillä katkesivat ja se kaatui hiljakseen selälleen. Koska se oli pienen mäennyppylän päälle kasvanut, sen vasemmanpuoleiset oksat kääntyivät alaspäin ja se kääntyi hiljalleen ympäri. Kun kaikki oli ohi, tuuli jatkui edelleen, mutta tammi makasi tuulensuojassa mäen etelärinteessä. Se oli viimein saanut käännettyä kasvonsa etelään. Se hymyili illan mukanaan tuoman pakkasen jähmettämää hymyä ja antoi onnenkyynelten jäätyä poskilleen ennen kuin ryhtyi nukkumaan ja odottamaan kevättä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s