marras


– Kyllä se sen teki, Janatuinen sanoi ja laski kahvikuppinsa Reijon pöydälle.

– Minä en kyllä usko.

– Miten niin? Sillähän oli motiivi, ase ja kaikki mahdollinen siellä. Sitä paitsi se piilotti sen autonkin.

– No auton piilotus nyt voidaan katsoa johtuvaksi vaikka häpeästä tapahtuneen edessä. Ei se vielä tarkoita sitä, että se olisi tehnyt sen.

– No ase nyt ainakin oli sen.

– Niin olikin. Mutta Saarisen kertomuksen mukaan hän oli saanut sen isältään, eikä ollut koskenut siihen viime vuoden kesän jälkeen.

– No se nyt oli ainakin ihan paskapuhetta, Janatuinen sanoi ja nojautui ottamaan tupakoita Reijon pöydältä. – Siinähän oli sen sormenjälkiä joka puolella.

– No niin olikin, mutta sehän oli haudannut ne kaikki. Ja laittanut sen aseen sinne veljensä arkkuun.

– Niin? Ei se siitä viatonta tee.

– No ei. Mutta se, että se ensinnäkin teki niin ja toisekseen vielä kertoi siitä itse, sotii kyllä sen syyllisyyttä vastaan.

– Niin. Siinä tapauksessa, että se ei laskelmoinut sitä. On sitä tehty ennenkin. Näytellään viatonta ja tehdään vuosisadan rikos.

– No no, Reijo tyynnytteli. Janatuinen näytti vaahtoutuvan taas aivan liiaksi. – Ei tässä nyt ole mistään muusta kyse kuin masentuneesta insinööristä, jolla ei ollut enää töitä. Ja jonka elämässä ei työn lisäksi ollut muuta. Siltä tämä minusta ainakin vaikuttaa. Se että Saarinen hautasi heidät ja piilotti auton johtui luultavasti siitä, että hän järkyttyi tapahtunutta niin kovin ja häpesi veljensä tekoa.

– Voihan se olla niinkin. Kumpaankaan suuntaan meillä ei ole kuin aihetodisteita.

– No onhan meillä sentään todistajanlausunnot.

– No et kai sinä nyt sentään niitä usko?

Jaatinen kohottautui ja sytytti tupakkansa. Heillä oli oikeus polttaa omassa työhuoneessaan, kun he olivat ensin tehneet siitä aseman virallisen tupakkatilan. Ja kun kukaan muu asemalla ei polttanut, he saivat sen itselleen. Järjestely kelpasi kaikille, eikä heidän tarvinnut muuttaa omia tapojaan, saati tavaroitaan minnekään muualle.

– Miksi en uskoisi, Reijo kysyi. – Aivan luotettavia lausuntojahan ne ovat.

– No voi hyvänen aika sentään. Nehän ovat olleet niin kauan tämän Saarisen kanssa tekemisissä, että ihan vain ystävyyden vuoksi auttaisivat tätä, vaikka tämä olisi tehnyt, niin, vaikka murhan, heh.

– No jaa, Reijo aprikoi ja stumppasi tupakkansa. Tuhkakuppi pitäisi tyhjentää ja se olisi nyt hänen vuoronsa. – Minusta se hevonen kyllä vaikutti luotettavalta. Sitä paitsi Tapio takasi sen todistuksen.

– Niin ja ruuna taas takasi Tapion. Tuollaisia ristiintakaamisia, jotka haisevat jo kaukaa etukäteen sovituille.

– Aivan. Mutta he molemmat sanoivat täsmälleen saman asian. Käsittääkseni toisistaan tietämättä. Sillä eivät he ainakaan toisistaan mitään osanneet sanoa. Paitis hyvää tietysti.

– No mitä sinä nyt luulet hevosen olevan metsän haltiasta mieltä? Ei tästä kuule hyvä seuraa.

– Minä rohkenen kyllä olla eri mieltä. Sitä paitsi se saunatontun lausunto on vielä tarkastettavana ja se oli melko lailla langettava tämän veljen osalta.

– No sitähän me emme oikeastaan saa tuomittua. Tai ainakaan tämän pahemmin.

– Niinpä, Reijo sanoi. – Siellähän hän varmaan seisoo jo joella odottamassa kyytiä.

– No tuskin sillä siihen kinahmiin niin kauhean kova hinku on. Ainakin se on siihen malliin vielä roikkunut siellä kotitalon liepeillä. Niemisen Matti, se norjalainen metsäkissauros, sanoi nähneensä sen hiippailevan siellä täällä.

– Niin olikin. No sekin kyllä puhuu Pekan puolesta.

– Niinpä. Saatat sinä kyllä olla oikeassakin, Janatuinen sanoi ja stumppasi hänkin omansa vilkaisten Reijoon merkityksellisesti kulmiaan kohottaen.

Reijo nousi ylös ja tyhjensi tuhkakupin oven pielessä olevaan ämpäriin. Hänen kumisaaappaansa louskuivat jaloissa mennen tullen. Pussihousut roikkuivat persauksista. Ja kiristivät navan alta. Laihduttamaan kai tässä pitäisi ruveta. Reijo huokaisi. Asetettuaan tuhkakupin takaisin pöydälle hän nosti katseensa pöydän reunalla jalkaansa heiluttavaan Janatuiseen.

– Kuule, on se kuitenkin aivan sama meidän jättää se Saarinen nyt tuomitsematta ja katsoa mitä ensi kevät tuo mukanaan.

– No minä myös luulen, että sinä saatat olla oikeassa, Janatuinen sanoi ja hyppäsi pöydältä lattialle. Tämän pieksut tussahtivat pehmeästi laminaattilattialle harmaan hiippalakin heilahtaessa vasemmalta oikealle. – Tietenkin tämä tarkoittaa, että minun pitää taas kasvattaa parta.

– No niinhän se taitaa olla, minä olen Unto pahoillani, Reijo sanoi. Hän oli oikeasti pahoillaan. Hän tiesi, miten parta kutisi.

– No minkäs sille mahtaa, Janatuinen sanoi hiljakseen. – Mitä sitä ei tonttu oikeuden puolesta tekisi. Sitä paitsi, se taitaa olla ainoa tapa saada totuus selville.

– Niin. En minä usko, että ne lapset osaavat sille kissalle alkaa puhumaan. Sen kotitontun kanssa ne taas ovat aina tulleet toimeen. Eikä teitä kyllä millään erota toisistanne.

– Sukunäköä se on, Janatuinen sanoi. – Veikko on kuitenkin pikkuserkku. No, minä tulen sitten tammikuussa käymään seuraavan kerran. Jos hyvin käy.

– Selvä, Reijo sanoi. – Ja hyvät keskitalven juhlat siinä tapauksessa, jos emme ennen sitä näe.

– Samoin! Muista ostaa vähemmän kinkkua tänä vuonna. Sirkka ei kuitenkaan sitä tarvitse ja tuo sinun mahasi alkaa kohta roikkumaan jo polvien päällä.

Reijo nyökkäsi ja katseli, kun Janatuinen käveli ovesta ulos. Häntä vitutti hiljakseen tämän kommentti hänen mahastaan, vaikka oikeassahan Unski oli. Sitä paitsi, hän oli juuri itsekin ajatellut samaa. Reijo hymähti itselleen. Janatuinen oli taas, tapansa mukaan, lukenut hänen ajatuksensa. Sellaista se on rikosten torjunta tonttujen parissa, hän ajatteli ja istahti takaisin työpöytänsä ääreen tarkastelemaan seuraavaa tapausta. Joku metsätonttu oli kuuleman mukaan eksyttänyt kokeneen vaeltajan kairaan ja vienyt sillä aikaa tämän avopuolison vihille. Kaikkea sitä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s