Puhalluttaa.


Tämä viikko on kulunut näennäisen taukoilun merkeissä. Tarkoitan näennäisellä sitä, että pään sisällä ei liikoja taukoja ole ollut. Varsinaisessa tekemisessä kyllä.

Tekosyitäkään en ole liiemmin viitsinyt keksiä. Onpahan vain ollut edellisen kirjoitussession jälkeen takki sen verran tyhjän oloinen, että on tuntunut huomattavan oikealta ratkaisulta seurata omaa tunnetilaansa ja antaa aivojen huoahtaa hetken. Varsinkin kun tiedän, että pääsen palaamaan sen edellisen kimppuun tässä vielä kevään ja kesän aikana.  Se ei ole vielä valmis.

Tästä eteenpäin seuraava kuukausi onkin pyhitetty erilaiselle tekemiselle. Siinä missä proosan kirjoittaminen toimii omalla kohdallani niin, että saan aikaiseksi näkyvää jälkeä, jonka sekaan onnistun puristamaan niitä pieniä hetkellisiä timantteja (niinpä niin – sitä ihminen aina osaa toivoa olematonta), on seuraavaksi tarjolla toisenlainen lähestymistapa.

Runot ja laulujen sanoitukset kulkevat pitkälti samansuuntaisina, ainakin itselläni, noin tekemisen puolesta. Suurin osa työstä tulee tehtyä ottamalla etäisyyttä kirjoitusvälineisiin ja poimimalla ne käteen vasta siinä vaiheessa, kun ajatustyö on saanut minut siihen pisteeseen, että kykenen kiteyttämään sekavan ajatusvyyhtini jollain tapaa paperille. Ei se silti sen vähemmän työläältä tunnu. Toisin kuin aiemmissa runokokoelmissani (Teräsrenki), nyt minulla on jo jonkunlainen raami ja kuva kokonaisuudesta valmiina mielessäni. Työnimenä työllä on Auringon toinen aika.

Tarkoituksenani on myös siinä sivussa tehdä (ensi viikon jälkeen vasta,toki) 20-30 laulua, jotka demoilen kitaraja mies -tyyppisesti neliraiturille. Eli tavoitteena olisi kirjoittaa biisi päivässä, kuutena päivänä viikossa. Tulee luultavasti runsaasti sutta eli sekundaa, mutta onpahan mistä karsia. Parhaimmat kymmenen tai kaksitoista kappaletta ajattelin jättää elämään, loput päätyvät luultavasti kiertoon. Tällekin kokonaisuudelle minulla on olemassa ennalta päätetty aihepiiri. Siinäkin mielessä toimintamalli poikkeaa kaikesta siitä mitä olen laulujen suhteen  aiemmin tehnyt. Aiemmin olen työstänyt hiljakseen jotain sitä mukaa kun tekstejä ja sävellyksiä on putkahdellut, nyt mennään siis tilaajan ehdoilla. Onneksi se tilaaja on sentään edelleen minä itse.

Ja apropos;  Olen nyt saanut viimein päätetyksi sen jatkokertomuksen,mistä on aiemmin ollut pientä puhetta. Kokonaisuuden nimi on Helvetin koneet ja ensimmäinen luku olisi tarkoitus julkistaa parin seuraavan päivän sisään.

Sitä odotellessa kehoitan kaikkia kykeneviä hommaamaan itselleen Cormac McCarthyn Blood Meridianin, joka on kerta kaikkisen loistava opus. Elokuvakin siitä kuulemma on tekeillä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s