Mies – Luku 1


Koira ei osannut olla hiljaa. Mies tiesi sen lyödessään. Vinkuvan koiran ääni ei kuitenkaan kuulunut niin kauas kuin sen haukku. Kun ne vain eivät olisi kuulleet. Ajaisivat ohi.

Hän istui sohvalla ja yritti pysyä paikallaan koiran tempoessa itseään. Hän tunsi, miten pannan kylmä metalli painui kämmentä vasten ja oli pahoillaan koiran puolesta. Hän antaisi tälle molemmat keuhkot seuraavasta kauriista. Kunhan he vain löytäisivät sen.

Auto seisoi edelleen risteyksessä. Niin kauan kuin sen valot olivat heihin päin hän ei uskaltanut liikahtaa. Paikallaan olevaa varjoa on vaikea tunnistaa ihmiseksi. Hän toivoi, että autossa istuisivat samat miehet jotka tutkivat talon edellisellä viikolla. Että ne luulisivat edelleen sen olevan tyhjä.

Auton valot taittuivat ja prismottuivat ruutujen käsinpuhalletun lasin läpi. Katolta putoavat lumihahtuvat liukuivat hiljalleen alaspäin miehen hengittäessä hitaasti nenästä sisään ja suusta ulos. Koira rauhoittui pikkuhiljaa. Hän ei silti uskaltanut päästää irti. Moottorin tasainen tyhjäkäynti vaihtui kovemmaksi kuljettajan painaessa kaasua. Auto kääntyi oikealle ja ohitti naapuritalon ennen katoamistaan mäen taakse. Vasta silloin hän päästi irti koiran niskasta. Tämän nuolaistessa hänen kättään hän katui lyöneensä ja silitti tämän päätä korvien kohdalta niskaa kohti. He olivat olleet täällä liian kauan.

Mies ihmetteli koiran käytöstä. Tavallisesti se ei piitannut autoista tuon taivaallista. Se oli kyllä käyttäytynyt koko illan jotenkin kummallisesti. Heidän käydessään kokemassa ansat se oli selvästi vainunnut jotain. Mies oli seissyt Mälarhöjdsbackenin huipulla katsellen tähtikirkasta uudenkuun taivasta ja kuunnellen tuulen vonkumista maston vaijereissa. Koira oli tullut muutaman minuutin päästä takaisin ja istunut jäykkänä miehen vierellä kallion laella. Oli kuin sekin olisi katsellut maisemaa.

Ansat olivat olleet tyhjiä. Sekin oli yksi merkki siitä, että olisi aika lähteä. Jos pienjyrsijätkin olivat poissa, olisi ruokaa jokseenkin mahdotonta saada. Muutaman kuukauden päästä, kun kesä olisi taas täällä, riistakin palaisi. Jos joku muu ei sillä välin metsästäisi kaikkea.

Mies oli katsellut kallion laelta kaupungin suuntaan ja nähnyt yksittäisiä valopesäkkeitä siellä täällä. Ilmeisesti päivällä oli paistanut aurinko, kun kerran energiaa riitti. Katsellessaan luoteeseen hän oli nähnyt valonkajoa Drottningholmin suunnalla. Bernadottelaiset pitivät tiluksensa edelleen valaistuina. Miehellä ei ollut aavistustakaan mistä ihmeestä ne saivat energiansa, mutta sitä tuntui riittävän. Muutoin kaikkialla oli ollut pimeää, kuten tavallisesti. Uusi kuu oli saanut aikaan sen, että hän oli joutunut katsomaan jalkoihinsa tavanomaista tarkemmin ollakseen kaatumatta.

Mies nousi sohvalta ja meni kellariin. Hän tarkasti ikkunat ennen kynttilöiden sytyttämistä. Voimapaperit olivat edelleen tiiviisti karmeja vasten, joten valoa ei päässyt ulos.

Kerättyään tavaransa ja tarkastettuaan rinkkansa tasapainon hän kiinnitti vielä jousensa rinkan vasempaan tukirautaan. Tällä kertaa hän toivoi onnistuneensa sen teossa paremmin. Edellinen oli katkennut kesken saalistuksen ja jänis oli päässyt karkuun. Ennen nousemistaan portaita pitkin ylös hän lausui muutaman sanan talolle. Hän puhalsi kynttilän sammuksiin. Saattoi hyvinkin olla viimeinen kerta, kun hän olisi käymässä kotona.

Päästyään puutarhaan mies sulki kellarin pienen oven ja lukitsi sen. Hän ripusti avaimen terassin alapuolella olevaan naulaan ja käveli pihalla olevan melkein romahtaneen ja läpilahon leikkimökin eteen. Hän laski rinkan mökin kuistia vasten ja astui ovesta kumartaen sisään. Hauta oli edelleen koskematon. Mökki toimi edelleen eräänlaisena suojana. Hän tuli ajatelleeksi, että mausoleumit kenties rakennettiin ensin juuri sitä varten, että eläimet eivät söisi läheisten ruumiita. Hän polvistui haudan viereen ja laski kätensä puusta tekemälleen ristille.

Jätettyään hyvästit mies nousi ylös ja tarkasti pienestä sivuikkunasta, että ulkona ei näkynyt ketään. Koiran musta varjo sekoittui pensaiden varjoihin. Se makasi liikkumatta talon nurkalla ja odotti. Mies astui mökin ovesta ulos, poimi rinkkansa ja lähti kävelemään talon vieritse tietä kohti. Naapuritalon parvekkeen terassilla olevan tuulikellon bambutikut kolisivat toisiaan vasten heidän ylittäessään tien ja suunnatessaan talojen välistä kohti Bredängeniä.

Advertisements

One thought on “Mies – Luku 1

  1. Päivitysilmoitus: Mies – Luku 5 « amonpolis

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s