Kipinä – luku 8


(Tämä on postapokalyptisen miniromaanini kahdeksas luku. Koko tähän asti kirjoitettu tarina on luettavissa täällä)

Tweedpukuun pukeutunut mies astui sisään saliin sen takaseinässä olevasta heiluriovesta ja hän ymmärsi olevansa ruokasalissa. Tämä istui salin toisessa päässä olevan pöydän taakse ja otti hatun päästään ja laski sen pöydälle oikealle puolelleen. Mies katseli häntä salin toisesta päästä ennen kuin tämä nosti katseensa häntä kohti. Kun heidän katseensa kohtasivat, hän kuuli linnun laulavan.

Mies kohotti katseensa ylöspäin ja ihmetteli, oliko kuullut väärin. Salin vastakkaisella seinällä, tweedpukuisen miehen vasemmalla puolella oli noin puolen metrin korkuinen ja halkaisijaltaan samansuuruinen oljesta tehty häkki. Sen keskellä olevalla orrella näytti olevan jotain keltaista. Miehestä tuntui, että laulu kuului sieltä. Häntä hymyilytti.

Tweedpukuinen mies katsoi miestä ja viittasi häntä tulemaan lähemmäksi. Mies vilkaisi koiraa, joka makasi kyljellään hänen vieressään ja heilautti laiskasti kerran häntäänsä hänen sitä katsoessaan. Hän veti jalkansa koiran pään alta ja se antoi päänsä laskeutua maahan reagoimatta hänen liikkumiseensa mitenkään. Mies nousi ylös ja käveli salin poikki. Hänen askeltensa hiljainen kumina sekoittui linnun ajoittaisiin lurituksiin.

– No niin, tervetuloa Nockebyhoviin, tweedpukuinen mies sanoi ja viittoi ympärilleen.

– Kiitos, mies nyökkäsi ja käveli vielä muutaman askeleen, kunnes oli noin puolentoista metrin päässä pöydän reunasta.

– Me täällä emme ole aikoihin nähneet vieraita, suurin osa ihmisistä on joko muuttanut etelään tai sitten ne vain kiertävät meidät kaukaa.

Viimeiset sanat sanottuaan tweedpukuinen mies hymyili leveää valkohampaista hymyä ja mies kuuli, miten muut hänen takanaan salin reunoilla istuvat miehet hörähtivät muutamaan otteeseen. Hän itsekin hymyili.

– Niin no, minäkin yritin kyllä kiertää teidät. Tarkoitukseni ei ollut aiheuttaa mitään vaivaa.

– No eihän tästä nyt vaivaa ole ollut, tweedpukuinen mies sanoi edelleen hymyillen. – Mikä sinun nimesi on?

– Joakim, mies sanoi. – Joakim Virtanen.

– Virtanen? Suomi –poika! Onko sinulla puukko?

– On on, mies sanoi ja hymyili edelleen, vaikka vanhat vitsit ja kansallisuuteen liitetyt stereotypiat eivät aikoihin olleetkaan saaneet häntä suuremmin paremmalle tuulelle. – Mutta koskenkorvaa ei ole vuosikausiin näkynyt.

Tämän sanottuaan Joakim jatkoi hymyilyään ja kuuli, miten miehet hänen takanaan hörähtelivät jälleen.

– No, meillä on kyllä bastu, jos sinua kiinnostaa. Mutta viinaa ei meilläkään ole kuin omiksi tarpeiksi.

– Bastuhan on aina hyväksi, Joakim sanoi ja tarkoitti sitä. Hän ei ollut peseytynyt kunnolla viikkokausiin.

– Jocke, kai saan sanoa sinua Jockeksi?

Mies nyökkäsi. Siihen nimeen hän oli jo tottunut.

– Niin, Jocke, minä olen muuten Valdemar. Valdemar Liljeström.

Joakim nyökkäsi jälleen. Hän odotti edelleen miehen pääsevän asiaan. Hän näytti selvästi olevan jotain vailla. Hän näki, miten Valdemar nuolaisi huuliaan ja vilkaisi sitten Joakimin taakse. Joakim ei kääntynyt katsomaan. Samassa lintu lauloi jälleen ja hän vilkaisi häkkiin. Hän näki, että lintu istui keltaisena keskellä ortta ja venytti ja pullisti kaulaansa laulaessaan. Joakim huomasi, että linnun rinnasta puuttui höyheniä. Hän näki sen vaaleanpunaisen nahkan paistavan muutaman vatsan päällä olevan keltaisen untuvan takaa. Hän mietti, oliko joku repinyt lintua vai oliko se kyninyt itse itsensä stressatessaan. Hän käänsi katseensa takaisin pöydän suuntaan ja näki Valdemarin hatussa törröttävän keltaisen sulan.

– Niin, Jocke. Mikä sinä olet ammatiltasi?

– Minä? Minä olen it-teknikko.

– No siitähän on näinä päivinä ihan kosolti apua.

Taas kaikki nauroivat, Jocke muiden mukana. Hän ei ollut nähnyt toimivaa digitaalista laitetta pysähdyksen jälkeen.

– Oletko sinä sitten kätevä käsistäsi?

– Kyllä minä luulisin niin. Kuinka niin?

– No meillä on menossa pieni projekti ja me tarvitsemme vähän apua.

– Kyllä minä voin auttaa. Mitä pitäisi tehdä.

– Niin. Ulf ja Håkan ovat olleet viime viikot töissä Stora Mossenin suunnalla. Mutta Ulf kaatui eilen ja hänen lonkkansa taisi murtua. Koska sinä et ole lääkäri, niin sinä voisit auttaa meitä muuten. Ajattelin, että jos sinä haluaisit ottaa Ulfin paikan?

– No se vähän riippuu.

– Mistä?

– No siitä mitä pitäisi tehdä, lähinnä. Hyvä tahto ei aina auta.

– Niin siis tarkoitus olisi kerätä talven aikana lumen alle jääneistä autoista ja asumattomista taloista kaikki uudelleenkäytettävissä oleva.

– Purkuhommia siis, Jocke sanoi ja nyökkäsi. – Kyllä minä tavaroita rikki olen ennenkin saanut.

Valdemar hymyili, katsoi alas ja nosti sitten katseensa takaisin Joakimiin.

– No hyvä. Tarkoitus on tietenkin, että ne tavarat, mitä puretaan ja otetaan, säilyvät mahdollisimman ehjinä. Ei niitä muuten voi uusiokäyttää.

– Okei. Mitä me sitten etsimme?

– Håkan kyllä neuvoo. Tämä on jo toinen talvi hänelle niissä hommissa.

– Selvä on. Milloin aletaan, nytkö?

– Ei tietenkään. Kuka sitä nyt yötä vasten mitään tekee?

– Niin no minä olen liikkunut vain öisin.

– No se taitaa tarkoittaa, että sinulle tulee huomisesta pitkä päivä.

Valdemar naurahti ja nousi ylös. Hän otti hattunsa pöydältä ja piti sen takaa lieristä kiinni ennen kuin pyöräytti sen näyttävän näköisesti päähänsä edelleen hymyillen. Lintu lurautti muutaman keväisesti kuplivan säkeen. Ovella Valdemar pysähtyi ja kääntyi katsomaan Joakimia.

– Miehet näyttävät sinulle huoneesi. Olen pahoillani, mutta me emme voi alkaa muuttamaan yhteisön päivärytmiä vain siksi, että sinä liikut öisin kuin mikäkin vampyyri.

Valdemarin sanottua tämän Joakim huomasi jälleen nauravansa muiden salissa olevien miesten kanssa. Hän kääntyi edelleen hymyillen ympäri ja huomasi Rockyn istuvan hänen rinkkansa vieressä vakavan ja kaikkeen valmiin näköisenä. Katsoessaan koiraa ja salin reunuksilla istuvia likaisen näköisiä miehiä Joakim ei ollut varma, oliko tänne tulo ollut millään tapaa viisasta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s