Vaalimussutukselle kiitos!


Voin varsin tasapuolisesti ottaa ja kiittää PerusSuomalaisia (kirjoitusasu on luultavasti virheellinen, vaan en piittaa) sekä kaikkia muita poliittisia broilereita sekä heidän kannattajiaan ja vastustajiaan.

Ensinnäkin, se vastalause- ja huutomyrsky, mikä Persuja vastaan nousi, on ollut melkoinen. Ymmärrän sen. Minäkin järkytyin. Kuitenkin järkytykseni vain kasvoi siitä jo lähes syrjinnäksi yltyvästä kritiikittömästä toisen aatesuunnan arvostelusta, joka oli osaltaan aiheellista, mutta osaltaan ylti selkeästi suvaitsemattomuuden tasolle.

Kun tähän päälle ympätään aimo annos monarkkien häähumua (josta jäin paitsi) ja kaikkea muuta kapitalistisen järjestelmän mukanaan tuomaa ja sitä ruokkivaa krääsää, sain tarpeekseni.

Sanon nyt, kuten Poko Rekordsin palautekortissa oli vaihtoehtona (jota ei muuten ollut ruksittu 😉 )

Politiikka on kiva harrastus; pitäkää se sellaisena.

Aion vastaisuudessakin elää elämääni pääsääntöisen humanistisesti, mahdollisimman ekologisesti, rauhanomaisesti ja kristillisesti. Ja äänestää niitä samoja minnekään pääsemättömiä vasemmistolaisia vastarannankiiskiä ihan vain siksi, että haluan, että demokratia toimii. Vaikka ei se niin tee. Surrealistista harhainvaltaa se on ollut ja tulee olemaan.

Mutta kaikesta moisesta haluan kiittää vain ja ainoastaan siitä syystä, että näin vapunpäivänä se sai aikaan sen viimeisen, ratkaisevan askeleen. Kuukauden mittaisen jahkaamisen ja muun kiertelyn jälkeen pääsin jälleen kirjoitustöihin käsiksi.

Olin aamulla kahden vaiheilla siitä, mistä kirjoittaisin; tarttuisinko siihen tarinaan, jonka olen joskus aiemminkin jo maininnut. Siihen joka sijoittuu nykypäivän Tukholmaan, mutta varsin vaihtoehtoiseen todellisuuteen (kuten muuten jatkokertomukseni Kipinä). Vai siihen, jonka maailma on jossain aivan muualla, jossain toisessa galaksissa.

Sattuneista syistä nykypäivä ja niin sanottu arkirealismi ovat viime viikkoina tuntuneet raskailta asioilta kohdata. Näin ollen otin ja valitsin sen vaihtoehdon, mikä vie minua poispäin siitä tilasta missä olen. Eli valitsin siis sen tieteistarinan kehittämisen ja kirjoittamisen, joka sijoittuu jonnekin toisaalle.

Sen verran voin toki valaista asiaa, että tarinan työnimi on Amonpolis I  – Rauniosusi. Musiikillisia edesottamuksiani seuranneet lukijat ovat saattaneet kuulla sekä sen nimisen levyn (Amonpolis I), tai jopa Rauniosusi -nimisen kappaleen. Biisi itsessään ei missään vaiheessa saanut soittajia taakseen, vaikka itse pidinkin sitä jo valmiiksi sovitettuna. Luultavasti olin väärässä sen suhteen. Koitimmehan me seitä muutamaan kertaan Puutarhakääpiöiden kanssa treenikämpällä, mutta se vain ei oikein osunut.

Noh, tarina ei liity levyyn kuin nimen kautta. Tarina ja sen tapahtumapaikka oli olemassa jo ensin ja antoi levylle nimen. Kuten myös tälle blogillekin. Biisi taas, sen kuvallinen maisema voidaan liittää joiltain osin tarinan tapahtumapaikkaan, mutta vain jos kirjoitan selittäviä mielikuvia sinne tänne. Minkä siis aion tietenkin tehdä.

Mitä tulee biisi- ja runotavoitteilleni tämän kuun osalta, niin edistyin, mutta en siten kuten olin suunnitellut. Biisejä tuli ja runoja tuli, mutta ei kehuttavammin valmista.

Sen sijaan se jatkokertomus onnistui kyllä syntymään. Sen parissa aika kyllä kuluu (ja on kulunut) rattoisasti silloinkin, kun muualla on tylsää. Jatkoa sillekin on siis luvassa. Myös käännöstyötä on tarkoitus jatkaa useamman kappaleen osalta. Itse olen jatkokertomukseeni oikeasti tyytyväinen. Toivottavasti se on pitänyt muitakin otteessaan. Sitä kirjoittaessani konseptinihan on perin juurin nurinkurinen.

Kirjoitan ja julkaisen kaiken miltei samantien, ilman sen suurempia oikolukemisia. Eli sen sijaan, että säilyttäisin ensimmäisen vaiheen tekstejä editoidakseni niitä ja korjaillakseni niitä ennen kuin julkaisen ne, minä vain kirjoitan ja julkaisen ne. Tarkoitukseni oli tällä tavoin saada palautetta ja keskustelua tarinasta, mutta ei sitä nyt kyllä liiemmälti ole jaettu. Saa tietysti nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Joka tapauksessa, kuten jo mainitsin, urpoille ja vastaurpoille suuri kiitos vieraannuttamisefektin aikaansaamisesta. Tästä on ilo jatkaa!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s