Kirjastot


image

Pääsin eilen illalla pitkästä aikaa käymään Tukholman kaupunginkirjastossa. Kirjasto on ulkoa ja sisältä arkkitehtonisesti oikein kiehtova. Se on valmistunut vuonna 1928 ja sen on suunnitellut ruotsalainen arkkitehti Gunnar Asplund. Parasta siinä itselleni on tietenkin suomenkielisten kirjojen osasto.

Suomenkielinen kirjallisuus on jokseenkin kattavasti ja hyvin edustettuna. Käännöskirjallisuuden määrä on varovasti arvioiden ehkä puolet kirjoista. Ainakin toivon niin. Kaunokirjallisuutta on varsin runsaasti, vaikka ei ehkä aivan siihen omaan makuuni. No laajeneepa se kaavoihin kangistunut dekkari – ja scifi-makuni jälleen. Itse asiassa olen nauttinut suuresti siitä, että olen saanut lukea sellaisia kirjoja ja kirjailijoita, joista en ole aiemmin kuullutkaan. Olen jopa löytänyt joitakin oikein positiivisia yllätyksiäkin. Kuten nyt vaikka Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät ja Taivaalta pudonnut eläintarha. Luulen kyllä, että olisin törmännyt niihin myös Suomessa.

Tietokirjapuoli onkin sitten hieman vaillinaisempi. Harmittavaa kyllä (tai varsin ymmärrtettävää) on se, että siirtolaiskirjallisuutta kyllä on, samoin ennakkoluuloja ja rasismia ja vähemmistöjen asemaa käsitteleviä kirjoja. Niiden lisäksi suurin osa tietokirjallisuudesta näyttää suunnatun politiikasta ja sodasta sekä Suomen ja Venäjän (Neuvostoliiton) välisistä suhteista kiinnostuneille. Tai sitten ne kiinnostavammat teokset ovat lainassa.

Tämän artikkelin kuva on palautettujen suomenkielisten kirjojen hyllyköstä. Hyllykkö sijaitsee huoneessa kirjastosalin reunaa kiertävällä toisella tasanteella. Eilen tulin kiinnittäneeksi huomiota siihen seikkaan, että siellä näyttivät olevan paikalla ne samat kirjat jotka siellä edellisesllä kertaa näin. Joitakin lisäyksiä oli toki tullut. Tulin vain ajatelleeksi, että josko ne vain kipataan sinne ja jätetään sinne ja annetaan niin sanotun luonnollisen kierron hoitaa loput. Tarkoitan sitä, että ne kirjat, joita palautetaan, käydään myös hetimmiten lainaamasta sieltä samaisesta palautushuoneesta. Ne, mitkä sinne jäävät eivät sitten niin kiinnostavia ole. Eivät edes henkilökunnan mielestä, näemmä. Itse ainakin kävelen sinne ensimmäisenä tasanteelle päästyäni. Nytkin sieltä tarttui muutama kirja matkaan.

Nackan kirjasto sen sijaan on myynnissä. Minä en oikein ymmärrä tätä hinkua myydä ja osakeyhtiöittää kaikki. Eniten tietenkin huolestuttaa se, että mitä tapahtuu, jos vaikka joku kustantaja haluaa osallistua kirjastotoimintaan suoraan. Mikä silloin takaa sen, että sinne otetaan kirjoja tasapuolisesti kaikilta kustantajilta? Tosin en tiedä, miten tasapuolisesti kyseinen toiminta nykyisellään täällä Ruotsissa toimii. Vielä vähemmän tiedän Suomen kirjastolaitoksen nykyisestä tilasta.

Lainastossa asiointi oli kyllä muuten ihanperinteinen tapaus. Kahmin kassikaupalla, ahneuksissani, kirjoja, jotka nyt toivon myös ehtiväni lukemaan. Edellisellä kerralla lainasin kolme kirjaa, joista viimeinen on edelleen kesken. Luulenpa, että näiden yhdeksän kanssa saa käyttää uusintapalvelua.

Mikähän kumma siinä muuten on, että kirjastojen uusinta- ja muut palvelut ovat ihan ok, mutta hakutulokset esitetään kökköinä huonosti jäsenneltyinä listoina? Tai että listoihin tungetaan hirvittävä määrä tietoa, mitä ei halua saada. Tai että listataan kaikki kirjat, joissa esiintyy jossain muodossa sana suomen kieli, kun kielenhuolto-opusta etsii.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s