Kipinä – Luku 13


(Tämä on postapokalyptisen miniromaanini kolmastoista luku. Koko tähän asti kirjoitettu tarina on luettavissa täällä)

Joakim makasi alasti kyljellään betonilattialla kasvot tiukasti nurkkaan päin. Hän ei halunnut pystyä liikkumaan. Kaikkialle sattui ja jos ei sattunut, niin vähintään jomotti. Hänen päänahkansa oli arkana kaikesta kiskomisesta. Poskipäissä tykytti ja vatsalihakset tuntuivat täysin helliltä. Alapäähän sattui melkein yhtä paljon kuin polviin. Hän katseli nurkkaa ja mietti, miten kauan hän vielä kestäisi. Sitten ovi kävi. Hän ei kääntynyt.

Hän ei uskaltanut kääntyä. Hänelle oli aivan sama, mitä he enää tekisivät. Tuntui, että saisivat seuraavaksi hakata hengiltä. Hän kuunteli, miten useat askeleet lähestyivät ja jännitti selkälihaksensa. Se ei ollut auttanut potkujen torjunnassa ennenkään, mutta hän ei voinut reaktiolleen mitään. Häntä alkoi yhtäkkiä itkettää ja hän huomasi nyyhkivänsä, mutta silmistä ei valunut mitään.

Sitten hän kuuli, miten seinän vieressä ollutta tuolia vedettiin keskemmälle lattiaa ja kuulosti kuin jotain olisi laskettu sen päälle. Hänestä kuulosti hetken siltä, kuin lusikka olisi kilahtanut lautasen reunaan, mutta päätteli sitten sen olleen vain kuvitelmaa. Askeleet pysähtyivät ja hän jäi odottamaan mitä tuleman pitää.

– Joakim.

Hän ei vastannut. Hän oli oppinut vaikenemaan silloin kun häneltä ei kysytty. Hän ihmetteli, miten kauan hän oli jo ollut täällä. Valvominen ja hakkaaminen olivat saaneet hänen ajantajunsa täysin sijoiltaan. Sen lisäksi, että hän ei ollut käynyt ulkoilmassa koko aikana. Saati sitten nähnyt ulos.

– Joakim, voit nousta ylös nyt.

Ääni oli jollain tapaa tuttu. Tuttu, mutta omituisen pehmeä ja lempeä. Tuntui, kuin se ei kuuluisi tänne. Huoneeseen, mistä kuului huutoa, potkimisen ja hakkaamisen ääniä ja lisää huutoa. Vaikka nyt hän ei kuullut kuin oman katkonaisen hengityksensä. Hän kääntyi hiljalleen ympäri ja nousi samalla kyykkyyn, mutta ei vieläkään uskaltanut katsoa kohti tulijoita. Hän roikotti käsiään runnellun alapäänsä edessä. Ikään kuin siitä olisi jotain hyötyä.

– No niin. Toimme sinulle hieman ruokaa ja vaatteita ja peseytymisvälineet. Olemme pahoillamme.

Mies kuulosti niin vilpittömältä, että Joakim katsoi hämmentyneenä ylös.

– Pahoillanne?

– Niin. Sinulla ei selvästikään ole mitään tekemistä kipinän kanssa.

Joakim huokaisi. He siis vihdoinkin uskoivat häntä. Hän ei saanut sanaa suustaan, tyytyi vain nyökkäämään. Ja sitten, koska hänestä tuntui, että hänen nyökyttelynsä saatettaisiin käsittää väärin, hän pudisti kiivaasti päätään. Se sattui silmien takana melkein yhtä paljon kuin nyökyttäminen.

– Hyvä. Voit peseytyä ja pukeutua ja syödä vähän. Kun olet valmis, koputa oveen, niin päästämme sinut nukkumaan. Olemme valmistaneet sinulle vuoteen ylempiin kerroksiin.

– Se-selvä, Joakim kuuli sanovansa. Ääni, joka hänen suustaan pääsi oli oudon tahmea ja hänestä tuntui, kuin hän ei olisi koskaan aikaisemmin puhunut.

Mies, joka hänelle puhui, oli se sama, joka häntä oli kuulustellut joku aika sitten. Tämä katsoi hetken aikaa Joakimia ja vilkaisi sitten sivuilleen nyökäten pampuin ja naamioin varustautuneisiin kahteen mustapukuiseen vartijaan, jotka olivat tulleet hänen mukanaan selliin. He poistuivat ja sulkivat oven perässään.

Joakim kyykki vielä hetken ja katseli tummansinistä teräsovea. Sen pinta oli tullut hänelle tutuksi. Hän muisti nähneensä useammankin ruosteläikän lähietäisyydeltä silloin, kun hänen kasvojaan hangattiin sen pintaan. Hän nousi ylös ja käveli vastakkaiseen nurkkaan tuodun vesiämpärin luokse. Ämpäristä kohosi hienoista höyryä ja hän huomasi, miten kylmä hänellä oli. Hän valutti vettä vasemmalla kädellä päälleen ja katseli, miten se valui alaspäin ja lattialle kohti viemäriaukkoa. Likaiseksi värjäytynyt vesi peitti hetkittäin valkoisen lattiaritilän ennen kuin katosi viemärin nieluun. Hän katseli sitä näkemättä.

Peseydyttyään hän kuivasi itsensä ämpärin vieressä olevaan vihreään pyyhkeeseen. Pyyhkeen pinta tuntui karhealta hänen ihoaan vasten ja välillä hänestä tuntui, kuin hän olisi vetänyt raastinraudalla pitkin selkäänsä. Sen oli pakko olla vereslihalla sieltä täältä.

Vaatteet olivat tuolin vieressä lattialla. Ne olivat hänen omat vaatteensa. Kenkiä lukuun ottamatta siinä oli kaikki. Hän arveli heidän avanneen ja hajottaneen kengät kipinää etsiessään. Niin hän ainakin itse olisi tehnyt. Luultavasti hän olisi tehnyt paljon muutakin, mukaan lukien samat kiduttamiset, jos hän olisi heidän sijassaan. Hän veti vaatteet päälleen. Peseytymisen jälkeen puhtaat vaatteet tuntuivat jotenkin omituisilta. Tuntui ensin hyvältä ja sitten hän oli yllättäen varma, että ne olivat tehneet jotain, sillä vaatteet eivät enää olleet hänen pesemiään. Hänestä tuntui, että ne olivat myrkyttäneet hänen vaatteensa. Tai vähintään istuttaneet niihin syöpäläisiä. Yhtäkkiä siellä täällä ihossa alkoi tuntua kutinaa. Vaikka järjen ääni kuiskailikin, että miksi he tappaisivat hänet sillä tavoin; he olisivat saaneet hänet hengiltä jo paljon aiemmin. He olivat pikemminkin pyrkineet pitämään hänet kaikesta pieksämisestä huolimatta hengissä ja tajuissaan.

Saatuaan vaatteet päällensä hän kumartui lautasen puoleen ja työnsi sormensa siinä olevan kaurapuuron näköisen aineen reunaan. Puuro oli vielä hieman lämmintä. Hän poimi lusikan tuolilta ja otti samalla lautasen vasempaan käteensä. Ensimmäisten lusikallisten jälkeen hän ahmi lautasen tyhjäksi ja hetken epäröityään hän myös nuoli lautasen huolellisesti. Siitä huolimatta hänellä oli edelleen nälkä, kun hän laski lautasen alas tuolille. Tuolin pinnan maali oli kulunut pois ja hän huomasi katselevansa sen syitä pitkään. Hän nosti katseensa, vilkaisi ympäri selliä ja meni sitten ovelle ja löi siihen kolmesti kämmenellään. Siitä lähti kumea metallinen ääni, joka tuntui kaikuvan sen takana olevassa käytävässä.

Kaikesta päättäväisyydestään huolimatta hän säpsähti taaksepäin, kun avain hetken kuluttua rasahti lukossa.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s