Edistyksen voimaa!


Herttileijaa, en paremmin sano. Kun en vain osaa. Postisetä toi 21.6.2011 päivätyn kirjeen kustannusosakeyhtiö Gummeruksesta. Kirje koskee luultavasti sinne lähettämääni ensimmäisen romaanini (Astu varovasti) käsikirjoitusta. Luultavasti sen vuoksi, että kirjeessä lukee vain että he ovat tutustuneet tarjoamaani käsikirjoitukseen. Teitittelevät vielä. Tässähän tuntee itsensä tärkeäksi.
Olen näinkin innoissani muutamastakin syystä. Ensinnäkin se, että palautteen saaminen kesti aikansa. Se (näin ainakin toivon) johtuu siitä, että he oikeasti ovat tutustuneet käsikirjoitukseen ennen kuin lähettivät palautteen. Heille lähettämäni runokäsikirjoitushan tuli kiitettävän nopeasti epäävällä päätöksellä takaisin.
Toinen syy on se, että näin sain hieman vahvistusta omille tuntemuksilleni kyseisen romaanin osalta: se ei sitten kuitenkaan ole valmis. Eikä aivan sellainen kuin olisin sen halunnut olevan. Pitänee selkiyttää tarinan linjaa vielä edelleen. Tuollaisenaan se on vielä vähän sekava. Mutta sen ehtii tekemään myöhemminkin, ei se teksti minnekään karkaa.
Ja ennen kaikkea, enemmänpä tuota olisi tullut hämmästyttyä jos he olisivat sen ottaneet ja julkaisseet. Kyseessä nyt kuitenkin on allekirjoittaneen ensimmäinen kokopitkä tekele ja kuten sanottua (itse asiassa juuri aiemmin tänään) tulin miettineeksi, että sille varmaan pitäisi vielä kertaalleen tehdä uudelleenkirjoitustemput ennen kuin laittaa sen taas hautumaan.
Jännittävintä tässä prosessissa on se, että se on näin pitkä. Että NYT tuntuu siltä, kuin voisin palata tuon tekstin pariin uudestaan. Ja vielä viime vuonna kun luulin sen olevan niin valmis kuin mitä siitä saatoin tehdä. No, olihan se tavallaan tottakin. Se oli niin valmis kuin sen sillä hetkellä pystyin tekemään. Tällainen omien näkemysten ja kykyjen kasvun huomaaminen on aina aidosti positiivista. Sillä jos vuodesta toiseen toimisi ja pitäisi itseään kaiken aikaa valmiiksi kehittyneenä kirjoittajana, niin voi hyvä tavaton, miten pompöösi sitä loppujen lopuksi olisikaan. Onneksi on toisin.
Niin että kiitoksia Gummerukselle. Lappu livahtaa kansion sisään käsikirjoituksen viereen kellastumaan. Miltähän se näyttää parin kymmenen vuoden kuluttua?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s