Etupakkia on otettu


Aikeet olivat alun alkaen hyvät. Tarkoitus oli olla hyödyllinen. Tuottava ja fokusoitunut. Kenties ydinosaamattomuuteensa, mutta joka tapauksessa. Sehän sitten meni kuitenkin eri tavalla kuin kaavailin.

Olen tässä nyt viikon tai kahden ajan työstänyt jälleen ’Maahanmuuttajan selviytymisopas’ -nimisen romaanini käsikirjoitusta. Kerta on kolmas tai neljäs, kun olen sen kimpussa. Laskut ovat vähän sekaisin jo senkin vuoksi, että viime kerralla sitä kirjoittaessani henkilöskaala kasvoi kolmesta viiteen. Luulen kuitenkin, että kyseessä on nyt kokonaisuuden kolmas kirjoituskerta. Mikäli jotain olen aiemmista käsikirjoituksistani oppinut, niin sen, että edes tämän jälkeen se ei taida olla valmis. Neljä kertaa ne aiemmat ovat vaatineet valmistuakseen.

Otin joka tapauksessa lähestymistavakseni sen, että kirjoitan jokaisen henkilöhahmon tarinan kulun kertaalleen. Siis henkilö kerrallaan. Vaikka henkilöt toki ovat kosketuksissa ja kontaktissa toistensa kanssa, kerronnallisesti pystyn rajaamaan kohtaukset (tai luvut, mikäli kohtaukset saavat aikaan sydäninfarktimaisen mielleyhtymän) aina yhden henkilön näkökulmasta tapahtuviksi. Sehän ei ole mikään ongelma.

Ongelmaksi muodostui tämä eräs sivuhenkilö. Olen tehnyt hänestä tarinan konnan. Hänen konnamaisuutensa vain ei suoranaisesti kohdistu kehenkään muuhun tarinan päähenkilöön. Konnuuskin on vähän päälleliimatun oloista. Tai sanoisinko, että tarinan yleisilmeeseen sopimatonta. Sen lisäksi, että olen sen suhteen liikkunut alueella, jolta en omaa erityisosaamista ja missä kertojan ääneni kuuluu vain kliseiden kopioijan äänenä.

Huomasin latteuden ja hakoteille joutumisen, kun sain kyseisen herran kertomuksen luetuksi ja uudelleen kirjoitetuksi loppuun asti. Tarina vain alkoi jotenkin tuntumaan väärältä. Lattealta ja väärältä. Ja kun sitten yritin saada siihen jotain tolkkua havaitsin, että ne varsinaiset ristiriidat ja muut tarvittavat jännitteet saattoivat kyllä olla siellä, mutta ne eivät tukeneet koko kirjan varsinaista teemaa likipitäen lainkaan. Näin ollen käytin tämän päivän ajan sen miettimiseen, heivaisinko kyseisen yksilön laidan yli vai ruuvaisinko hänen tarinansa paremmin ja soveliaammin jengoilleen. Töistä polkiessani tajusin jälkimmäisen vaihtoehdon olevan sen oikean. Ja nyt, tarkemmin ajatellen, tiedän jo, mitä hänelle tulee tarinassa tapahtumaan, melko tarkkaan jopa. Sen lisäksi, että sillä tavoin saan hänen tarinansa istumaan huomattavasti paremmin kokonaisuuteen. Eikä se edes tule vaatimaan millään tapaa liikaa töitä. Kaikki pitää toki kirjoittaa vielä kertaalleen, mutta muutosten määrä ei sitten loppujen lopuksi ole kovinkaan suuri. Toivottavasti tämän seurauksena saan myös aidomman tuntuista lihaa henkilöhahmon lihavien luiden ympärille.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s