Kolmas kerta toden sanoo


Kolmannen romaanini kanssa olen nyt siinä tilanteessa, että taidan laittaa sen pöytälaatikkoon. Ongelmana on se, että se tuntuu jollain tapaa keskentekoiselta. Tarkemmin sanottuna en edes itse tiedä haluanko sanoa sillä mitään ja jos haluan niin olenko onnistunut siinä.

Teksti itsessään on mielestäni sujuvaa. Vaan taidanpa olla perin jäävi sanomaan. En vain oikein jaksa uskoa siihen, että ketään kiinnostaisi sitä lukea. Vaikka varmahan en voi olla. Jotain siitä kuitenkin tuntuu puuttuvan. Luulen, että syynä on se, että se on liian omakohtainen, liian lähellä. Luultavasti kirjoitin sen vain siksi, että minun piti saada jokin prosessi käytyä läpi omassa elämässäni. Piti saada ne asiat kirjoitettua ulos itsestään, ennen kuin pystyi jatkamaan.

Enkä minä edes ole pahoillani, päin vastoin. Tuntuu hyvältä pystyvänsä huomaamaan milloin jokin teksti on kypsä julkaistavaksi ja milloin sen voi jättää ihan vain oman onnensa nojaan ja hautumaan.

Toisaalta, voisin ottaa ja julkaista sen itsekin, ainakin sähköisessä muodossa, kuten olen tehnyt runokokoelmieni kanssa. Sillä tapaa se tulisi tavallaan valmiiksi. Toisaalta se taas sitten jäisi kaihertamaan, sillä mielestäni se ei ole valmis. Parempi antaa sen hautua ja katsella seuraavaa työtä uusin silmin.

Tämän lisäksi (kiitos palautteen jakajille jälleen) tulin huomanneeksi itselläni vääränlaisen toimintamallin. Siinä vaiheessa, kun tarina lähestyy loppuaan, minulla on tapana hyppiä ja kiirehtiä. taidan tehdä sitä myös lukiessani. Olen niin innokas pääsemään loppuun asti, että juuri loppua edeltävät asiat jäävät käsittelemättä ja puoliksi kirjoittamatta. Näin kävi toisen kirjan ja muutamankin novellin kanssa. Pitää muistaa tuo jatkossa ja manata itsensä transsimaisen kärsivälliseen tilaan kliimaksia lähestyttäessä. Hiljaa hyvä tulee.

Advertisements

2 thoughts on “Kolmas kerta toden sanoo

  1. Ei ole huono juttu jos tarina tihentyy loppua kohden, juuri sitä lukijakin kenties odottaa. Kirjoitustapasi voi olla rymillisesti tärkeä, jotta oikeanlainen, oikeantempoinen teksti syntyy, mutta sen jäkeen tarvitaan ne tuhat ja yksi uudelleenkirjoituskertaa… 😉

  2. Niin juuri… niitä odotellessa tämä käsikirjoitus tosiaan antaa vielä odottaa valmistumistaan. Huomasin, että minulla on siitä sanottavaa, mutta että se vaatii laajemman käsittelytavan. Eli uutta tekstiä, paljon uutta tekstiä. Teema on jo selvillä, mutta tapahtumat hukassa. Tarinan loppu on myös tiedossa, mutta ei hajuakaan siitä, miten se alkaa 😀
    Lopun tihentyminen on kyllä muuten ok, mutta itsestäni ainakin tuntuu, että välillä minulla on ihan liian kiire. Sitä paitsi, mitä enemmän sinne kirjoittaa, sitä paremmin on karsimis- ja muokkausvaraa 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s