Joskus sitä tulee lukeneeksi jotain useampaan kertaan.


Itse asiassa itselläni on tapana palata aika ajoin samojen teosten pariin. Joskus teen sen tietoisesti, ruokkiakseni omaa kirjoitusintoani. Tätä tarvetta varten näkyvät Jari Tervo, Heikki Turunen, Stephen King ja Cormac McCarthy toimivan parhaiten, ainakin tällä hetkellä. Myös Philip K. Dick on ollut jossain vaiheessa kovaa valuuttaa.

Joskus taas luen samoja vanhoja kirjoja vain siksi, että haluan lukea jotain, jonka tiedän kulkevan ja kuljettavan. Tällaiseksi voidaan lukea eilen aloittamani Linnunradan käsikirja liftareille -trilogian ensimmäinen osa. Oli oikeastaan hämmentävän mukavaa lukea jotain, joka vain viihdytti, kun viime aikoina on näemmä tullut kulttuurisnobbailtua kaiken maailman Paul Austereiden kanssa.

Niin sanotuissa korkeakulttuurikirjoissahan ei tunnetusti ole mitään vikaa. Päinvastoin. Mutta ei niitä tietenkään jaksa aivan järjettömyyksiin asti tankata. Sitä paitsi mielestäni on tarpeen muistaa, että kaikki kulttuuri kertoo ajastamme jollain tasolla ja mitään osaa siitä ei tulisi hyljeksiä. Itselleni toki tuottavat vaikeuksia esimerkiksi tabloid- ja massamedia-kulttuuri. En vain millään tapaa kykene omaksumaan sitä kaupallisuutta, mitä kaikkialla työnnetään kurkkuun silmiin ja korviin niin ettei omaa päätään pääse kuulemaan. Tosin tämä tietenkin vaihtelee vähintään päivittäin.

Hetkellinen kulttuurisnobi huomaa katselevansa tosi-tv:stä Nykäsen Mattia. Eikä siinä mitään, kyllä se mielestäni on hyvä sarja ja kertoo sekä kohteestaan, että hänet luoneesta maailmasta yllättävän paljon. Sitä paitsi olen toki edelleenkin sitä mieltä, että Matti oli 80-luvulla maailman kovin mäkihyppääjä.  Siitä nyt ei mihinkään pääse.

Tolkienin Sormusten herra tuli yhdessä vaiheessa luettua vuosittain, mutta kieltämättä kuudennen lukukerran jälkeen se alkoi tuntua sen verran tutulta, että siitä ei saanut enää mitään irti. Silmarillioniahan en tietenkään jaksanut lukea.

Näiden lisäksi sitä yrittää parhaansa mukaan pitää yllä kirjallisuusintoaan lukemalla kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Tätä varten netin blogosfääri on kyllä aivan omiaan.

Tässä linkki niihin kirjallisuus- ja mikälie-aiheisiin syötteisiin, joita aika ajoin (vaan ei tuhka tiheään) tulee lueskelleeksi.

Google Reader tuntuu itselleni (Vaikka suuren G:n tuote onkin) olevan se järkevin paikka koota näitä syötteitä yhteen paikkaan. Minkähänlaisia ratkaisuja muilla on?

Samaten askarruttaa se, että käyttävätkö muut kirjoittamisen harrastajat (miksei ammatikseen tekijätkin) toisten tekstejä ikään kuin ponnahduslautana eteenpäin? Vai käyttävätkö he omiaan? Muistaakseni useammissa Philip K. Dickin romaaneissa on osia ja viittauksia hänen novelleissaan olleisiin tapahtumiin ja henkilöihin. Samaten Raymond Chandlerilla taisi olla joku uudelleen lämmitetty tarina. Olisiko ollut Nainen järvessä? En kyllä nyt ole täysin varma.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s