Musiikin vaikutus kirjoittamiseen


Minulla on tapana kuunnella musiikkia kirjoittaessani. Se sulkee omalla tavallaan ympäristön olemassaolon pois ja saa minut ikään kuin paremmin kiinni tunnelmaan.

Musiikin valinta itsessään on aina vähän riskaabelia. Mitä tahansa musiikkia ei tietenkään voi kuunnella. Joskus jonkun artistin tekemä musiikki on niin mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa, että kirjoittamisen sijaan unohtuu kuuntelemaan. Tällöin kyllä yleensä vaihdan kappaletta (tai albumia)

Olen yleensä ottaen enemmän albumien kuuntelija, kuin yksittäisten kappaleiden. Luulen, että tällä tavalla on juurensa siinä, että vietin teinivuosistani suurimman osan 80-luvulla kuunnellen musiikkia C-kaseteilta. Radionauhoitusten lisäksi niillä tuppasi olemaan kirjastosta tai kaverilta lainatuilta levyiltä äänitettyjä levyjä. Joidenkin levyjen kohdalla muistan edelleen missä kohden ja mitä kappaletta kasetti loppui ja sain kääntää puolta. Auto-reverse oli niissä kalliimmissa malleissa.

Niinpä nykyisinkin tuntuu luontevammalta kuunnella kokonainen levy kuin yksittäinen kappale. Näin siitäkin huolimatta, että nykyisin artistit tekevät albumeja tuottamalla jokaisen kappaleen erikseen. Kuten nyt vaikka Bruce Springsteen viimeisimpänsä (Wrecking Ball). Artistien markkinoinnissakin keskitytään enemmän ja enemmän pelkkien hittisinglejen syöttämiseen. Luulen toki, että niin on tehty kautta aikojen, mutta itselläni on sellainen mielikuva, että esimerkiksi Pink Floydin The Wall tai Dark Side Of The Moon ovat jotain aivan muuta kuin pelkät Another Brick In The Wall, Comfortably Numb ja Money. Ilman sitä kokonaisuutta ei olisi niitä yksittäisiäkään, luulisin.

Joka tapauksessa olen huomannut, että tämä Ruotsin lahja musiikin suurkuluttajille, Spotify, on ollut mitä suurimmaksi avuksi kirjoittaessani. Otetaan nyt vaikka tämä nyt työn alla oleva teos (Työnimeltään Päivät kuluu hukkaan). Se sijoittuu vuoteen 1994 ja Itä-Helsingin ja -Vantaan alueelle. Sen tunnelmaa pönkittääkseni kaivoin netin kautta vuoden -94 hittilistoja ja kasasin niitä listaan. Sen lisäksi lisäsin listaan vielä kaikkea mahdollista ennen vuotta 1994 julkaistua musiikkia. Pääsääntöisesti poikkesin omasta säännöstäni ja jätin kokonaiset albumit pois. Täydennän listaa sitä mukaa kuin kirjoitan tai huomaan kuuntelevani jotain, joka sopii sekä ajankohtaan, että kirjan tunnelmaan. Klassista musiikkia siellä ei ole. Jos joku haluaa nyt tehdä aika- tai ajatusmatkan, niin tästä linkistä pääsee tekemään niin:

Klassinen musiikki on asia erikseen. Sitä olen tietenkin käyttänyt sekä mielen rauhoittamiseksi, että stimuloimiseksi. Minusta tuntuu, että sen populaarimusiikkia abstraktimpi olemus on ikään kuin omiaan fantasiaa ja scifiä kirjoittaessani. Ja tällöin olen kyllä mennyt ihan vain albumi kerrallaan. On tuntunut siltä, että nimenomaan sinfoniat ja oopperat on tarkoitettu kuunnelluksi kokmonaisina, eikä minään Valittujen Palojen lyhennelmäverisoina. Esimerkiksi molemmat SF -käsikirjoitukseni on tehty pääosin Shostakovichin ja Sibeliuksen tahdittamana. Tuntuu siltä kuin klassinen (tai instrumentaali-jazz, etenkin bepop) ruokkisi mielikuvitusta juuri oikealla tapaa.

Vastaisuudessa ajattelin tehdä niin, että tietäessäni minkälaista teemaa kirjoittaessani käsittelen, etsisin teemaan liittyvää musiikkia ja antaisin sen stimuloida ilmaisuani. Jos otetaan vaikka epäonninen ja tuhoon tuomittu rakkaustarina, niin sen siivittämiseksihän kelvannee luultavasti Wagnerin Tristan ja Isolde. tai Dire Straitsin Romeo and Juliet -kappale, Derek & The Dominosin Layla ja niin edelleen. Toivottavasti se vain ei siinä tapauksessa vaikuta lopputulokseen.

Joissakin tapauksissa olen myös kirjoittanut kuuntelemani kappaleen tekeillä olevaan tarinaan. En tietenkään aina enkä todellakaan edes siinä vaiheessa, kun kappaleen olen kuullut. Mutta jos otetaan tämä reaalimaailman esimerkki, Päivät kuluu hukkaan, niin osa kappaleista on valikoitunut listaan kirjoittaessani ja miettiessäni minkälaista musiikkia kirjan henkilö kuuntelee. Sen tähden olen kirjoittanut luvun ja lisännyt kappaleen listaan. Joissain tapauksissa olen sattunut kuuntelemaan tapahtumiin loistavasti istuvaa kappaletta, jonka olen antanut myös soida kohtauksen taustalla. Joissakin tapauksissa yllättävä käänne on saanut innoituksensa juuri soivasta kappaleesta, vaikka sitä ei tekstissä mainittaisikaan.

Nyt olisikin mukava tietää, miten muut kirjoittamisen harrastajat (no miksei ammattilaisetkin) asian näkevät. Kuinka paljon musiikki vaikuttaa heidän työskentelyynsä ja minkälaista musiikkia he kuuntelevat kirjoittaessaan? Linkkejä Spotify -listoihin tai Youtube -videoihin saa mieluusti laittaa kommentteihin 😀

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s