Kahtia jakautunut mieli


Kun kolme ja puoli vuotta sitten ryhdyin muuttamaan elintapojani, perustin myös blogin. Kotletista atletti -blogini onkin palvellut uskollisena lihaskunnon kirjaamisalustana näihin päiviin asti. Vaikkakin on myönnettävä, että viime aikoina into kirjoittaa treenaamisesta on hiipunut sitä mukaa kun into kirjoittaa kirjoittamisesat on kasvanut. Sen lisäksi olen näemmä saavuttanut treenaamisessani sen pisteen, että kykenen ylläpitämään treeni-innostustani ilman, että minun tarvitsee kirjoittaa itseäni fiilikseen. Noin ikään kuin pääsääntöisesti.

Näin ollen olenkin miettinyt, että jos yhdistäisin nämä erillään pitämäni maailmat tämän samaisen amonpolis -blogin (jonka nimi ja ympärille mielessäni kudottu maailma minun vielä joskus pitänee selittää lukijoille) alle. Kuuluvathan ne molemmat niin olennaisena ja erottamattomana osana elämääni, etten oikeastaan ilman kumpaakaan enää nykyisin osaa olla.

Tiedä vain tuosta sitten, miten se onnistuu. Postien siirtäminen nyt on melko tavalla helppoa Worpressin alustan avulla. Ne muutamat reseptit ja treeniohjelmalistat saisin myös siirretyksi, mutta miksi ihmeessä siirtäisin ne? Jos vain kirjaisin Kotletin etusivulle maininnan siitä että tekstit ovat jatkossa täällä, riittäisikö se?

Toinen kysymys on tietenkin se, että kiinnostaako kirjallisia ihmisiä lihallinen kulttuuri? Yleistäen  ajateltuna lukutoukat ja kirjallisuuden harrastajat karsinoidaan usein liikunnan vieroksujiin. Itse (nykyisin) ihmettelen, miksi? Miten muka se, että lukee tai kirjoittaa voisi olla esteenä sille, että kuntoilee ja pitää itseään kunnossa? Sama kysymys pätee toki toisinkin päin.

Eli miksi ihmeessä liikuntaharrastus muka estäisi ihmistä kirjoittamasta tai lukemasta?Ainakin itselläni pitkät maastopyöräily-, kävely- tai juoksulenkit ovat mitä hedelmällisintä ja otollisinta aikaa antaa ajatusten lentää. Samalla kun lyhyempitempoiset lihaskuntoharrastukset edesauttavat pään nollaamista. Joskus tosin sitä nollaa kroppansa siinä määrin siinä treenatessaan, että ei enää jaksa tehdä yhtään mitään. Se on tietenkin muutamaan kertaan estänyt kirjoittamisen kokonaan.

Olen myös huomannut molempien harrastuksien tukevan toisiaan. Liikunann säännönmukaisuuden ylläpitäminen vaatii säännöllisiä elämäntapoja, jotka taas edesauttavat ylläpitämään kirjoittamisen järjestelmällisyyttä. Sanalla sanoen, en minä jaksa niitä enää niin paljoa pitää erillään, vaikka en kirjoittaessani juokse tai juostessani kirjoita muuten kuin mielikuvissani.

Ja se seikka, että kävelen päivittäin koiran kanssa ulkona on kasvattanut kiinnostustani kirjoittaa romaani jossa ensisijaisesti siirrytään jalkaisin paikasta toiseen. Tai ainakin lihasvoimalla, kuten nyt vaikka soutaen tai pyöräillen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s