Huoltotauko


Lukkopoljin ja rengasNyt kun lonkkaniveleni ja pakaralihakseni huutelevat hoosiannaa eilisen salitreenin jälkeen, alkaa ajatus metsälenkistä tuntumaan sittenkin hieman kaukaa haetulta. Tarkoitukseni oli siis tänään lähteä ajamaan muutaman kymmenen kilometrin mittainen maastopyörälenkki Gömmarenin maastoon, mutta jalkojen lihasten kunto huomioon ottaen ajatus tuntuu nyt hieman kaukaiselta. Pitäisi istua alas, rauhoittua ja venytellä. Huomasin nimittäin, että eilisen treenin jälkeen venyttelin toki, mutta kaksi tärkeää liikettä jäi tekemättä ja nyt on lonkassa ja pakaroissa niin sanotusti fiilikset paikallaan.

Sama pätee toki pyöräänkin. Se on edellisviikonlopun metsärälläyksen jälkeen edelleen huoltamatta, sillä ajoin koko viikon Singlespeed GT:llä. Maastopyöräni (Kona Blast Deluxe) vaihteisto kaipaa siis huoltoa. Pesu, rasvaus ja säätö ja nimenomaan tuossa järjestyksessä. Vaikka lähtisinkin metsään, pitäisi minun siis huoltaa vaihteisto.

Tästä juolahti mieleeni se, että myös aivoja tarvitsee silloin tällöin huoltaa. Ainakin kirjoittaessaan sitä saattaa helposti muuttua hyvinkin yksisilmäiseksi sen oman tekstinsä kanssa ja kaivata (tietämättään) uudenlaista näkökulmaa tapahtumiin tai henkilöihin. Sen lisäksi, että koko aikainen jännitystilassa oleminen ja kirjoittamiseen keskittyminen saattaa pahimmillaan kostautua ties minkälaisena stressireaktiona.

Niinpä siis ajattelin, että tämän päivän käytän huoltotöihin. Huollan kroppaa venyttelemällä, pyörän säädän kohdalleen ja annan aivoilleni rentouttavaa ajanvietettä sekä kirjallisessa, että elokuvallisessa muodossa. Maailmanlopun ravintola on vielä kesken, samoin John Le Carren Ylimmät ystävät. Näiden lisäksi mieleni tekisi istua alas ja keskittyneesti ja nukahtamatta katsoa läpi Kurosawan Kagemusha. Eilinen yritys valui hukkaan.

Toisaalta, voin myös tehdä niin, että huollan pyörän, ajelen vähän lähimetsissä, venyttelen lihakset kuntoon, jonka jälkeen istahdan sohvalle kirjojen ja hyvän syötävän kanssa ja yritän vältellä nokkaunia iltakymmeneen asti 😀

Advertisements

2 thoughts on “Huoltotauko

  1. Maailmanlopun ravintola Adamsin kirjoista kenties jopa paras. Toisaalta en ole mitään hänen kirjoistaan kokenut huonoksi.

    • No juu, ei noita osaa oikein järjestykseen millään laittaa. Helppolukuisuus on kyllä sen hauskuuden ja nokkeluuden ohella aidosti mainittava seikka. Tarina kulkee eteenpäin kuin .

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s