Pakkoloma


Niin siinä siis kävi. Kroppa ilmoitti, että nyt otat mies lepoa. Tämä tarkoitti nimenomaan sitä itseään. Liiallinen reuhtominen kipeänä (luulin tervehtyneeni)  kostautui pitkittyneenä flunssana, joka tosin on nyt pääsääntöisesti poissa. Kaksi viikkoa sairastamista on kuitenkin edelleen vähän pitkän oloinen aika. Varsinkin kun olen tottunut siihen, että sairastan päivän, kaksi, jonka jälkeen olen jotakuinkin tervehtynyt. Se viimeisin mäkiveto Hammarbybackenin päälle, vaikka ei satanutkaan, oli liikaa. Elimistössä ollut tulehdustila oli ilmeinen jopa siinä määrin, että Gömmarenin ympäri juostessani jalkaan saamani rakko, joka puhkesi siinä juostessa myös, tulehtui sekin, eikä parantunut  ennen kuin noin viikon päästä. Ihan selkeä merkki sinänsä sekin.

Eilen kävin tunnustelemassa salilla muutamia pakonomaisia liikkeitä. Fiilis oli hyvä ja näin seuraavana päivänä huomaa treenanneensa, mikä on aina hyvä asia. Treenikivussa kun on se hyvä puoli, että sen saa pois treenaamalla 😀

Tämä lepohan sitten otti ja ulottui myös kirjoittamisen alueelle. Sen jälkeen kun sain viimeisen lukuni ja viimeisimmän blogimerkintäni valmiiksi, kasasin käsikirjoituksen yhdeksi tiedostoksi ja tulostin sen. Työpaikan tulostimella , tietenkin. Yhdysvalloissa joutuisin varmasti kiittämään heitä siitä. Täkäläisistä tavoista en ole niin kovin varma. Tulostin kuitenkin vaatimattomana kaverina tekstin kaksipuolisena ja vaakatasoon niin, että yhdelle A4:lle mahtuu neljä sivua. On siinä kuitenkin edelleen sen 403:n sivun verran läpikäytävää. Sen verran jaksoin viime viikolla tehdä, että luin ensimmäiset 10 sivua ja tein muutaman korjauksen. Kyllä se vielä pitää kahlata läpi, mutta selvästi tuntuu siltä, että tämä flunssan ja kotona käyneiden vierailijoiden ja hirvittävän aktiiviseksi äityneen sosiaalisen elämän aikaansaama pakkoloma on tehnyt myös hyvää.

On levännyt ja selkeä olo. Sen lisäksi, että olen ottanut etäisyyttä kirjoittamiseen, olen myös saanut toteutetuksi suunnitelmani levätä ja ottaa etäisyyttä. Vaikka se sitten johtuikin alkuun ulkoisesti minua ohjanneista tekijöistä. Lopputulos on kuitenkin hyvä. Seuraavaa käsikirjoitusta on tullut mietityksi ja pikkuhiljaa ympäristökuvaukset näkyvät konkreettisempina mielessä; ympäriltä poimii detaljeja jonnekin aivojen kätköihin. En vain edelleenkään ole varma, pitäisikö minun kirjoittaa se englanniksi vai suomeksi. Vai mahdollisesti ruotsiksi. Tai niiden kaikkien sekoituksella.

Suomeksi kirjoittamisen etuna on se, että kieli on äidinkielenä jokseenkin tuttu. Samoin olen mielestäni kehittynyt kirjoittajana tässä viimeisimmän työni aikana. Niin että jos nyt vaihdan kieltä, muuttaako se osaamistasoani? Onko kirjoittamisen taito tarkkaan sidoksissa vain kielelliseen lahjakkuuteen, vai voiko asian ilmaista myös heikommalla kielitaidolla?

Englanniksi kirjoittaessa taas mahdollinen lukijakunta on paljon laajempi kuin suomeksi kirjoittaessa. Ruotsi on siinä välissä. Ihmettelen vain, olisiko se kaiken vaivan väärti. Luulen joka tapauksessa, että kirjoittaminen on itsessään jo sen verran vaativa prosessi, että kielellinen pelleily ei ole omiaan auttamaan hyvän lopputuloksen saavuttamista.

Tämä kielikysymys nyt on ollut mielessäni lähinnä sen vuoksi, että minusta tuntuu, että sillä tavoin saattaisin saada tarinani julkaistuksi täällä Ruotsissa. Vaikka en kyllä ole aivan varma siitäkään. Täällä markkinat ovat vielä isommat ja kilpailu ja julkaisukynnykset hieman tiukemmat kuin Suomessa, luulisin. Sillä siitä huolimatta, että yritän uskotella itselleni kirjoittavani vain kirjoittamisen halusta, en minä itseäni oikein kykene huijaamaan. En ainakaan loppuun asti. Totta kai minä haluan, että joku jopa julkaisee kirjani. Enkä minä oikein jaksa innostua omakustanteista.

Ehkä minä kokeilen luvun pari. Tai sitten en. Seuraavaksi ajattelin olla edelleen kirjoittamatta. Tarkoitukseni olisi tällä kertaa istua alas ja suunnitella tarina etukäteen. Tai ainakin ne selkeimmät suuntaviivat ja henkilöt. Päähenkilö minulla jo on, samoin asiaparit ja muutama sivuhenkilö, juonen kulku on pääsääntöisesti tiedossa, samoin ympäristö ja päähenkilön motiivit. Kaipa niistä saa jotain aikaiseksi. Sitä ennen on tietenkin edessä pari viikkoa töitä ennen kesälomaa ja sitten muutto uuteen osoitteeseen. Luulen, että saan kirjoittamisen taas alkuun ensi kuun puolella. Itse asiassa luulen, että minun kannattaa henkisesti valmistautua siihen, että näin tapahtuu ja hyväksyä se tosiasia, että nyt on edelleen sen pakkoloman aika 😀

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Pakkoloma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s