Mitä useampi soppa, sen parempi kokki?


Eikös se olekin sillä tavalla, että mitä enemmän tekee, sitä enemmän saa aikaiseksi? Työlista alkaa nimittäin paisumaan varsin mukavasti. On oikolukua  ja kahdenkin eri tarinan kirjoittamista yhtäaikaa. Tämä saa aikaan hieman sekavia tiloja aina hetkittäin. Ainakin henkilöhahmoja ja heidän puhettaan kirjoittaessa saa olla tarkkana.

Totuuden nimissä on myönnettävä, että kesäloman jälkeen uudelleen aloittaminen on ollut perin hankalaa. Ei ole oikein saanut kiinni siitä työrytmistä, mikä ennen lomaa vallitsi. Tämä viikko onkin sitten ollut virkistävä vauhtipoikkeus. Olen jopa saanut työstetyksi tekstiä sen ikuiselta tuntuvan oikoluvun – jota olen työnnellyt viikonloppuisin eteenpäin kajoamatta siihen muuten – ohessa. Oikoluku itsessään ei ole muuta kuin keskittymistä vaativa homma; siitä vain seuraa enemmän töitä. Mikä on siis hieno homma. Tuleepahan taas yksi työ saatettua valmiiksi.

Nyt on kuitenkin niin, että menin ja sain idean seuraavasta lähiöromaanista tässä kuukausi takaperin ja se pyrkii kovasti  konkretisoitumaan tekstiksi, tapahtumiksi ja henkilöhahmoiksi muutenkin kuin muistiinpanojen muodossa. Alkuasetelma ja ensimmäiset sanat sekä päähenkilö löytyivät ruohoa leikatessa. Yleensähän ideat löytyvät aivojen luppohetkinä ja itselläni myös kävely on omiaan ruokkimaan ideoita. Kuten tavallista, minulla ei ole harmainta hajuakaan siitä mitä kaikkea tarinassa tulee tapahtumaan. Jonkunlainen valju aavistus teemasta ja henkilöiden määrästä on toki olemassa. Pieni ote jopa kaikkien tapahtumien alkuun saattavasta motiivistakin löytyy. Edellisestä poiketen tässä vaiheessa ei ainakaan ole vielä tullut eteen ruumista. Luulen, että aseistettuja hahmoja, väkivaltaa ja ryyppäämistä tulee olemaan läsnä. Vaikka varma en ole siitäkään.

Siinä, että saa ideoita ja innostuu ei sinänsä ole mitään vikaa, päinvastoin. Se vain tuottaa juuri nyt sen, että varsinaiseksi kirjoitustyökseni valitsemani postapokalyptinen tieteisromaani on myös saman aikaisesti työn alla. Tasapainoile siinä sitten lumihangen ja betonilähiön välillä. No, itseppä soppani maistelen, ainakin tähän asti. Ja onhan asia niinkin, että jopa työpaikalla on yleensä menossa useampi projekti yhtäaikaa, eri vaiheessa.

Tietysti voi aina kyseenalaistaa projektiluonteisuuden ja työnomaisuuden. Siitä huolimatta, että tämä on hauska harrastus,  tällaisen ideamäärän ja työmäärän kahlitsemiseksi on oikeasti hyvä yrittää käyttää edes väljää tapaa hallinnoida tehtäviä asioita. Kutsuu sitä sitten projektihallinnaksi tai miksi hyvänsä, se on tarpeen ja edesauttaa tavoitteen saavuttamista.

Löysin muuten oivallisen työkalun häiriöttömään kirjoittamiseen. Fedora 17 käynnistettynä suoraan komentokehoitteeseen. Kirjoitus tapahtuu vim -ohjelmalla ja kirjoitetut tiedostot synkronoidaan Dropboxiin aina langattomaan verkkoon liityttäessä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s