Tavuviiva, ajatusviiva, lainausmerkit vai ilman?


Olen korjaamassa tätä yhtä ja samaa käsikirjoitusta mielestäni viimeistä kertaa. Tuntuu kovasti, että nyt saa luvan riittää. En nyt voi mennä väittämään, että olisin saanut tarinasta tarpeekseni. Saati että tapahtumapaikasta. Seuraavakin työni näkyy sijoittuvan johonkin pääkaupunkiseudulle ja sen eri lähiöihin.
Oikoluvun ja korjausten välissä olen luonnostellut yhtä jos toistakin seuraavaa työtä ja olen huomannut, että on parempi keskittyä yhteen työhön kerrallaan mielummin kuin pomppia aiheesta toiseen. Jotenkin terä ei vain pysy mukana kaiken sekamelskassa. Sen varjolla onkin perin kummallista, että työelämässä mennään nimenomaan moniajolla, mitä työtehtäviin tulee. Ainakin omalla alallani se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Kaikkeen sohlaamiseen kyllästyneenä päätin nyt istua alas (bussissa, toki :D) ja kirjoittaa tämän yhden työn loppuun ennen siirtymistäni seuraavaan.

Tässä vain tulin tänään huomanneeksi edellisellä kerralla kirjoittaneeni osan repliikeistä ilman ajatus- eli tavuviivaa. Itse asiassa niitä ei paikoin ole korostettu lainkaan. Ratkaisu on toki omahyväinen ja paljolti ns. parempien kirjailijoiden (mm. Kari Hotakainen & Cormac McCarthy) käyttämä. Mietinkin, olenko valinnut tavan juuri sen vuoksi; että ikään kuin nostan itseni heidän tasolleen tällä tavalla. Tietenkään se ei pidä paikkansa.

Joka tapauksessa puhe vain yksinkertaisesti näyttää huomattavasti paremmalta ilman mitään viivoja tai lainausmerkkejä. Siis itseäni se tällä hetkellä noin ulkoasun puolesta puhuttelee. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulen poistamaan ajatusviivastot käsikirjoituksesta lopullisesta, eli nykyisestä versiosta. Se tietysti tarkoittaa, että minun pitää käydä ensimmäiset 20 lukua läpi uudestaan.

Tässä kirjoittaessa mietin vielä sitä, että jos muotoilisin puheen MS Wordissa luetteloksi. Word:han melko lailla automaattisesti muokkaa rivin luettelotyyliseksi kun rivin alkuun lisää tavuviivan ja välilyönnin. Nyt jos muotoilisi luettelon vain olemaan luettelo ilman merkkiä ja muuttaisi riviväliä seuraavaan ja edelliseen kappaleeseen eroamaan hieman leipätekstistä. Että jos puhe sillä tapaa erottuisi hieman paremmin. Kuten nyt vaikka seuraavassa:

No vittu.

Tä?

Ei mitään.

Tipe käveli parvekkeen kaiteelle ja sylkäisi. Tätä hän ei ollut tullut missään vaiheessa ajatelleeksi. Ehkä hänellä vielä kuitenkin oli toivoa saada itsensä kuiville. Samalla hän saisi Tapen kiinni, mikäli osasi vain toimia tarpeeksi varovasti. Tuuli työnsi vastatuuleen pyrkivää varista oikealle, taaksepäin. Se näytti tekevän hartiavoimin töitä. Hän otti uuden savukkeen rintataskusta ja sytytti sen edellisestä ennen kuin kääntyi takaisin Tupea kohti.

Advertisements

2 thoughts on “Tavuviiva, ajatusviiva, lainausmerkit vai ilman?

  1. Keinohan se on tuokin, ja kyllä dialogi tuosta erottuu… ainakin jos sitä ei ole kovin paljon, jos se ei kaipaa johtolauseita. Kokeile toki miltä näyttää.

    (offtopic: ilahdun joka kerta kun jollakulla on creative commons -lisensioitu blogi)

  2. Välillä saa tosiaan olla tarkkana, että erottuu. Onneksi puhekieli eroaa jo ulkoasultaan (ainakin tässä työssä) siinä määrin muusta tekstista, että sekin jo toimii hyvänä vinkkinä. Muotoilemalla saa nuo vielä tarkemmin esille. Nyt, muistaessani, lienee paikallaan mainita, että ylläoleva ote tekstistä on keksitty lennossa, eikä liity työn alla olevaan käsikirjoitukseen millään tapaa.
    Mitä Creative Commonsiin tulee, niin koen tarpeelliseksi levittää oikeanlaista lisensointia kaikessa mitä tällä tavoin julkisesti teen 😀
    Kirjan mahdollisen julkaisun kanssa mitä luultavimmin toimin toisella tapaa 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s