Se ensimmäinen kerta


Ensimmäinen kerta tulee yleensä siinä ihan alussa. Siinä ennen kaikkea muuta. Tänään se tuli taas. Siis se ensimmäinen kokonaan ja täysin tähän tarinaan keskittynyt uuden tarinan kahdeksas luku otti ja kirjoittautui ensimmäiseen ulkoasuunsa. Bussissa, kuten nykyisiin tapoihini kuuluu.

Olen tullut havainneeksi sen, että näitä kirjoituskertoja pitää näemmä olla useita. Vähintään neljä. Tai ainakin se on tässä vaiheessa se määrä, johon olen päätynyt. Hemingwaylta ei tätä kannata kysyä,hän on kuollut ja Nobelilla palkittu. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä voisin hioa ja hinkata tekstejä vielä lisääkin, mutta se tuntuu tarpeettomalta.  Tulevaisuudessa voin toki olla ihan eri mieltä. Tietenkin. Siihenhän minulla on oikeus näin EU-kansalaisena.

Laitoin eilen käsikirjoitukseni (Mustan suklaan päivä) eteenpäin. Like, Teos, Nemo -kustannus, Otava ja WSOY saivat oman sähköisen kopionsa. Mielestäni on kertakaikkiaan ympäristö- sekä meikaläisystävällistä ottaa vastaan käsikirjoituksi amyös sähköisessä muodossa. Viime vuonna Otavalla ei kyseistä sähköpostipalvelua edes ollut. Nyt ilokseni huomasin asian muuttuneen. Jipii. Huomautettavaa toki löytyy, miltei kaikista; ainoastaan Like muisti kuitata viestin vastaanotetuksi. Siitä heille plussa.

Tammeenkin ajatelin PDF:n singota, vaan he ovatkin edelleen vinyylikansalaisia. Pitää siis ilmeisesti ottaa ja kuluttaa työnantajan värijauheita ja papereita tuon 450 sivun verran.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s