NaNoWriMo–KaRoKirKuu ?


SlussenYhdysvalloista alkunsa saanut NaNoWriMo, National Novel Writing Month, on loppunut viime perjantaina. Itse en siihen tälläkään kertaa ole osallistunut. Luulen, että jos olisin aloittamassa kirjoittamista ja nyt olisi lokakuun loppu, niin voisin jopa koettaa.

NaNoWriMo on tapahtuma, johon osallistuvilla on selkeä tavoite; kirjoittaa 50000 sanaa kuukaudessa. Määrä on melko tavalla paljon. Itse pääsen siihen silloin tällöin, kun sana oikein vie ja tarina kulkee. En kyllä lähellekään aina. En varsinkaan tällä hetkellä. En, vaikka kuinka laskisin myös sähköpostit.

Tapahtumaan osallistuvat pitävät logia sanamääristään tapahtuman sivuilla. Se on sinänsä hyvä, niille joille se sopii. Saa sellaisen julkisen paineen aikaiseksi. Se voi joillekin olla omiaan ruokkimaan, jos nyt ei luovuutta, niin ainakin sitä, että saa jotain aikaiseksi.

Silloin, kun aloitin kirjoittamaan, kirjoitin ensimmäisen romaanini (julkaisematon ja kertakaikkisen huono ja sekava Open-mouthed smile) noin kolmen viikon aikana. Silloin oli toki pitkä joululoma ja minulla oli useampi tunti päivässä aikaa saada se tehtyä. Hölmöyksissäni luulin jopa sen olleen valmis kolmen kirjoituskerran jälkeen. Ei se ole sitä vieläkään. Joka tapauksessa se kolmen viikon mittainen rykäisy sai itselläni aikaan sen, että onnistuin kasvattamaan kirjoittamisen haaveesta itselleni tavan. Ne päivät, jolloin en ole tuon jälkeen kirjoittanut ovat olleet perin harvassa.

Parhaimmillaan NaNoWriMo voi siis olla omiaan muokkaamaan kirjoittamaan tahtovan ihmisen tapoja sen verran, että hän saa kasvatettua itselleen uuden harrastuksen. Harrastuksen, uuden tavan käyttää vapaa-aikaa. Tämä toki sillä ehdolla, että ei tule käyttäneeksi kaikkia voimavarojaan noiden 50000:n sanan paineen alla.

Itse näen tuollaisen pikaisen kuukauden mittaisen paineistetun rykäisyn olevan enemänkin sitä, että puristetaan ne mehut irti. Sen jälkeen voi olla, että ei enää riitä halua jatkaa; koko kirjoittaminen tuntuu vain pakon alla tehtävältä rykimiseltä. Tai ainakin joillekin se voi olla sitäkin.

Itse pidän enemmän ajatuksesta, että kirjoitetaan jatkuvasti. Jos ei kirjoiteta, niin ajatellaan kirjoittamista. Kerätään ympärille kirjoittamista ruokkivaa aineistoa blogeista kirjallisuuteen ja podcasteihin. Luetaan, kuunnellaan ja ajatellaan kirjoittamista myös silloin kun ei tehdä sitä itseään. Kirjoitetaan blogia (kuten minä nyt) silloin, kun varsinaista tekstiä ei synny. Mutta pidetään huoli siitä, ettei paineta itseään piippuun. Aivojen ja mielen ylikuormittaminen on aivan yhtälailla omiaan aikaansamaan loppuunpalamista siinä missä muukin liiallinen työnteko. All work and no play makes Jack a dull boy.

Itse asiassa, jos pystyn pitämään oman tavoitteeni – että kirjoitan päivittäin- voin olla tyytyväinen. Kuusikin päivää viikossa on riittämiin. Ja siinä tapauksessa, että pystyn kirjoittamaan sitä varsinaista työn alla olevaa romaania, yllän NaNoWriMo:n tavoitteseen luultavasti puolentoista kuukauden aikana. Noin suurinpiirtein. Tietenkin on syytä muistaa, että se 50ooo sanaa on vain sanojen määrä. Se ei kerro mitään tarinasta itsestään. Joillekin tarinoille se riittää vasta alkusoitoksi, toisille se on jo ylipitkä.

Asiasta kolmanteen. Tämä Windows Live Writer on ihan kelpo työkalu blogin kirjoittamiseen silloin, kun se ei töki. Mikä on tämän koneen kapasiteettien valossa varsin harvoin.

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”NaNoWriMo–KaRoKirKuu ?

  1. Itse opin NaNoWriMo:ssa luottamaan tekstiin, sekä lopettamaan turhan ennakko sensuurin? Erittäin avartava kokemus. Suurimmat kivet mitä tuli kohdalle, olivat omia lukkoja, joiden avaaminen oli myös erittäin opettavaista. Olisipa taas ollut aikaa tuohon.

    • En väheksy sitä lainkaan. Hyvä hommahan se on ja kuten sanottua, piiskaa uskomattomiin suorituksiin :D. Tekstin tuottamiseen tuollainen kanava on selkeästi omiaan. Olisi voinut tehdä itsellenikin hyvää. Toisaalta, tässä nyt hiljalleen käynnistellään konetta 😀

  2. Ja kas kas, Yleisradiossahan oli aiheesta myös jotain:
    http://yle.fi/uutiset/kirjoituskilpailu_teki_kamalasta_marraskuusta_vuoden_odotetuimman/6402107

    Se, mitä tosiaan yritin ajaa takaa, oli se, että kirjoittaa voi muulloinkin kuin kerran vuodessa ja että näin tehdessään helposti ylittää tuon 50000:n sanan rajan, mikäli se nyt jokin mittapaalu on. Olen lukenut lyhyempiäkin kirjoja, jotka ovat olleet jopa loistavia. Tosin olen kyllä lukenut pitempiäkin 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s