Ajatuksia aamuruuhkasta (oravanpyörä tynnyrissä)


IMG_9906Kaupunki tyhjenee raa’asta materiasta. Tai materiaa siis on, sitä kyllä tuotetaan, mutta lähinnä muualta. Ympärillämme oleva infrastruktuuri on luotu muualta tuodun materiantuotannon ruokkimiseksi. Lähiruoka ja lähellä tuotetut tavarat ovat lähinnä tiedostavan, paremmin toimeentulevan ylemmän keskiluokan oma pikku harrastus. Mitään muuta iloa siitä ei ole. Persaukisemmalla väestönosalla ei ole varaa ostaa luoonnonmukaista lähituotetta, eikä rikkaampaa väkeä kiinnosta. Suurin osa paikallisista työpaikoista ovat joko palvelu- tai myyntitöitä. Palveluammatteja myös sillä tavoin, että tuotetaan palveluja palveluntarjoajille.
Putkimiehet tekevät sopimustöitä kiinteistönhoitofirmoille ja laskuttavat suolaiset summat saadaksen itselleen edes säällisen osan kuluttajan tai palveluntarvitsijan maksamasta summasta. Heille itselleen jää käteen vain osa. Kaikki tekevät toisilleen töitä ja raha liikkuu vähän sinne ja tänne, mutta päätyy lopulta sinne minne kaikilla muillakin: lähikaupan omistajaketjun pankkitilille.
Entiset pientehdasalueet ovat tyhjillään tai ne on vuokrattu toimistokäyttöön. Joissakin pyörii osuustoimintamallisesti muutama käsityöyritys. Ne tuottavat omistajilleen ja työntekijöille juuri sen verran, että ei kannata jättää tekemättä. Vähän enemmän kuin mitä saa perusturvan perusteella. Harrastus, josta melkein maksetaan.
Suurin osa konttoreissa työtä tekevistä ihmisistä tekee töitään pitääkseen paikallisen liiketoiminnnan pyörät pyörimässä. Joko suoraan tai välillisesti. Mitään varsinaista paikallista ei kuitenkaan ole olemassakaan. Ei niiden muutaman onnettoman näpertelijän lisäksi. Kaikki, myös niiden lähituottajien tuottamat tavarat, saavat suurimman osan raaka-aineistaan jostain muualta. Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista, Thaimaasta, Puolasta, Virosta ja Venäjältä. Noin ensi alkuun. Samoista maista, mistä varsinaisen fyysisen, vähempipalkkaisen työn tekijät tässä kaupungissa ovat kotoisin. Tällaisia huomioita tehdessäni mieleni pohjalla vaanii kysymys: entäs jos?
Entäs jos ulkoa tuotetun tavaran paikallinen kysyntä lakkaa? MItä silloin tapahtuu? Mitä tapahtuu, kun tavaraa ei tuoteta, eikä sitä kukaan osta? Paikallinen raha ei liiku, ihmisten työpaikat lopetetaan kannattamattomina ja ostovoima vähenee. Ostovoiman vähetessä sitä tavaraa ei osteta edes senkään vertaa kuin aiemmin.
Entäs jos tavarantuottajat päättävät keskittää myyntinsä jonnekin, missä kysyntä on suurempaa? Jos tänne ei riitä enää tavaraa? Jos sen tuottaminen on kannattamatonta verrattuna suuremmille markkinoille.
Mitä tapahtuu ihmisille siinä vaiheessa, jos heidän kyvyilleen ei ole käyttöä? Tavalliset ihmiset, jotka ovat tottuneet siihen, että leipä tulee pöytään, kun käy vähän painelemassa nappeja ja lähettelemässä sähköposteja facebook -statusten välissä töissä. Siis sillä aikaa kun ei olla kahvilla ja keskustella siitä, mitä kauheaa julkkikset ovat taas viimeksi tehneet. Julkkikset, joiden ainoa tehtävä näyttäisi olevan se saman rihkamakaupan ruokkiminen. Entäs jos se rihkamakauppa vain katoaa, kuihtuu pois.
Nähdäkseni suurin osa tässä kaupungissa olevasta työstä häviäisi. Mitä tulisi tilalle? Jotain kai olisi pakko tulla. Mutta mitä ihmiset osaisivat tehdä?
Omalta kohdaltani voin sanoa, että osaan kohtuullisen hyvin toimia tietokoneiden parissa. Ohjelmointia en voi väittää osaavani, erilaisten komentojonojen kirjoittamista kyllä. Osaan myös käynnistää koneen ja etsiä vian, siinä missä laitteen sammuttaminen työtehtävien suorittamisen jälkeen tuntuu olevan jo huomattavasti vaikeampi pala. Se sammutusnappi kun ei heti löydy. Paljoa muuhun minusta ei noin ammatillisesti sitten olekaan. Fyysinen kuntoni on nykyään sellainen, että voisin kuvitella pystyväni tekemään fyysistäkin työtä ilman että liiemmin kärsisin. Ainakaan ensi alkuun, ennen kuin elimistöni rasittuisi työn yksitoikkoisen rasittavuuden alla.
Jostain syystä tämä ajatus kaiken ympärilläni olevan työn turhuudesta iski tänä aamuna. Turhaahan se on. Ei kukaan voi väittää, että työ, jonka ainoa tarkoitus on pitää jokin muu kuin itsensä pyörimässä, on jollain tapaa tarkoituksenmukaista. Se, että oma työpaikka vielä toimii ja pyörii, on seurausta lähinnä siitä, että se onnistuu ruokkimaan sitä ruokkivaa konetta omilla tuotoksillaan. Siitä ja sen lisäksi myös ihmisen ostovoiman ylläpidosta. Ostovoiman, jonka poispäin syytämä raha kulkeutuu loppujen lopuksi jonnekin täysin toisaalle.
Entäs siinä vaiheessa, kun kaikki teollinen tuotanto viedään muualle? Siinä vaiheessa täällä on vain koneistoja, joiden pääasiallinen tarkoitus on pitää kulutus toiminnassa. Kaikki toiminta perustuu tuottamisen sijasta kuluttamisen ruokkimiseen. Nyt tuotantolaitoksia pidetään vielä täällä. Lähinnä siksi, että niitä ei ole vielä voitu viedä poiskaan. Joko siitä syystä, että tarvittavaa tietotaitoa ei ole ehditty halvemman työvoiman maahan hankkia tai siksi, että ammattiliitot ovat jostain oudosta oikusta johtuen onnistuneet pitämään huolta jäsenistään.
Minkälaiseksi tämä tällä hetkellä ympärilläni oleva maailma siinä tapauksessa muuttuu? Kuihtuuko se kasaan ja antaa mahdollisuuden omaehtoiseen paikalliseen elämään, mikä ei pyöri kaupallisen kulutushysterian ympärillä? Vai käykö kuten pelkään, että tämä vielä vähän vajaana käyvä tyhjää huutava kulutustynnyri saa vain enemmän virtaa koneisiinsa ja pumppaa kaiken ihmisyyden ulos. Hetimullekaikkitänne kertaa neljä toistuu kiihtyvällä vauhdilla, kunnes astumme muovilla ja rihkamalla vuorattuun, halvalla tuotettuun kertakäyttöhautaholviin. Jaa, ne haudat nyt tuppaavat varsin kertakäyttöisiä olemaan joka tapauksessa.

Advertisements

3 thoughts on “Ajatuksia aamuruuhkasta (oravanpyörä tynnyrissä)

  1. Kyllähän pohjoismaisen työn tuottavuus, laatu ja tietoturva monessa mielessä on hyvin kilpailukykyistä että tuskin täältä työpaikat katoaa, varsinkin kun pystytään kilpailemaan globaaleillakin työvoimamarkkinoilla tälläkin hetkellä. Globalisaatio on jo pääosin vienyt ne työpaikat pois mitkä ei tuota firmojen omistajille maksimaalista tulosta. Ja halvemmissa maissa osataan jo vaatia globaalin tason (ostovoimakorjattua) palkkaa, sillä herkästihän asiantuntijat vaihtaa nykyään maatakin jos ei saa mielestään osaamistaan vastaavaa palkkaa. Ja tavaraa näyttää riittävän joka maailmankolkassa missä on kysyntää ja rahaa, ja kysyntä ei pakolliselle tavaralle näyttää menevän taantuma/nousukausi sykleissä, siinä missä inflaatio, lainakorot ja työttömyysprosentti laskee ja nousee syklisesti. Nimim. Huoleton

    • Vastaus tuli sitten näemmä omaksi kommentikseen tuohon.
      Kyllähän meillä on täällä vaikka miten paljon. Kysymys onkin, kuinka kauan? Ja toinen seikka on se, että suurin osa täällä tapahtuvasta työperäisestä toiminnasta pyörii lähinnä tyhjän ympärillä ja pyörittää olematonta tuottaen voittoa jonnekin toisaalle. Sillä aikaa kun täällä nautitaan sen kulutusyhteiskunnan hedelmistä. Kuten nyt vaikka tästä kannettavasta tietokoneesta…

  2. Kyllä. Tätä en epäile. Muta kyse onkin siitä, miksi me teemme niin. Miksi juoksemme oravanpyörässä (tai pyöritämme niitä)? Jotenkin aamulla näytti kaikki se touhotus puolityhjissä konttoreissa jollain tapaa turhalta.

    Itseäni huolettaa myös täydellinen piittaamattomuus ympäristöstä kaiken kattavan globaalin kulutuksen alttarille. Vaikka se kehitys olisi kestävääkin, on se edelleen osa sitä kulutustuoteyhteiskuntaa, joka minusta tuntuu vieraalta. Tässä asiayhteydessä lasken ihmisen kuuluvan mukaan ympäristöön, mutta lähinnä sitä tuhoavana voimana. Ja edelleenkin, minkä vuoksi?
    MItä tässä ylläpidetään, kun pidetään talouden pyörät pyörimässä? Kenelle ne pyörivät? Ja mitä sillä pyörinnällä voitetaan?
    Jaahas, ei vastauksia taaskaan. Lisää kysymyksiä vain 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s