Joulun odotusta


image

Vielä pitäisi muutama päivä jaksaa odottaa ennen kuin todenteolla pääsee pitämään taukoa someilusta ja keskittymään kirjaston antimiin. Kuvan mukainen lasti tuli haettua Tukholman kaupunginkirjastosta. Tranströmer liikutti jo ensivilkaisulla.

Erkki Valleniuksen Kansankodin kuokkavieraat – II Maailmansodan jälkeen Ruotsiin muuttaneet suomalaiset kaunokirjallisuuden kuvaamina vaikuttaa vallan mielenkiintoiselta opukselta. Varsinkin kun se käsittelee sekä tätä suomalaisten harrastamaa työperäistä maahanmuuttoa sekä siitä kirjoittamista. Sen lisäksi, että kyseessä ovat Ruotsiin muuttaneet suomalaiset, kuten itsekin olen. Kirjallisuus vielä pisteenä i:n päällä. Jopa johdanto tuli selattua läpi. Yleensä näissä tutkimusjulkaisuissa tuppaan jumahtamaan esipuheen toiselle sivulle ja asiat jäävät omalta kohdaltani tutkimatta.

Tomas Tranströmerin kootut teokset (1954-2004) on melkoinen järkäle. Luin muutaman runon kirjan alusta ja huomasin, että käännös näkyy tavoittaneen ainakin jotain. En ole vielä lukenut näitä alkuperäiskielellä, vaikka luulenkin, että se olisi parempi niin. Pitäisi vain kyetä omaksumaan runon kieli jollain muulla kuin omalla äidinkielellään; siinä on jo melko lailla haastetta. Ehkä sitten jonain päivänä. Kun edellisen kerran olen lukenut Nobelilla palkittua runoilijaa, oli kyseessa Seamus Heaneyn teos. Josta osasin siitäkin pitää.

Petri Tammiselta löysin sekä Enon opetukset, että Rikosromaanin. Hän tuntuu osaavan käyttää sanojaan säästeliäästi. Kyky, mihin itse tuskin koskaan pääsen. Tai en nyt kyllä voi olla varma siitä, onko kyseessä kyky vai ominaisuus. Luulen, että totta puhuakseni kyseessä ei voi olla mitään muuta kuin ominaisuus. Tosin voisi myös kuvitella, että näitä ominaisuuksia voi opetella, jolloin niistä tulee jollain tasolla kyky. Tammisen ja Joel Haahtelan tavassa kirjoittaa on jotain samaa. Sellaista tyylitietoista selkeyttä. Odotan näitäkin mielenkiinnolla.

Mikael Niemi osasi yllättää populaarimusiikillaan. Tämän jälkeen en ole Pajalan pojan tekeleitä ottanut lukeakseni. Mies joka kuoli kuin lohi on siis sekin jo jonkun aikaa odottamani tapaus. Luultavasti hänen viimeisimpänsäkin suomennetaan lähiaikoina, ellei ole jo suomennettu. Se pitää laittaa lainauslistalle mitä pikimmiten.

Turkka Hautalan paluusta en osaa sanoa mitä odotan; Salo -teoksen luin, enkä osannut sitä ryhtyä moittimaan. Jos en myöskään rajattomasti kehumaan. Ei se huono ollut, vaikkakin jollain tapaa ennalta-arvattava, kuten tavallisten ihmisten elämät joskus ovat. Vaikka useimmiten eivät. Se vain tuntui käänteineen seuraavan jollain tapaa helposti ennakoitavaa kaavaa.

Olli Jalosen Karatollan valitsin ihan vain kirjan nimen vuoksi. En muista, olenko Jaloselta missään vaiheessa mitään lukenut. Luultavasti. Asian muistamista auttaisi lukemispäiväkirjan pitäminen, luulen. En vain ole missään vaiheessa osannut pitää sellaista tarpeellisena. Tuntuu kuin lukeminen ja sen mukanaan tuomat uudet maailmat ja niiden kuvat itsessään riittäisivät tuomaan elämääni jotain; että niitä ei tarvitsisi sitten jälkeenpäin enempiä miettiä. Parhaat kirjat jäävät kuitenkin mieleen ja ne muutkin ruokkivat jollain tapaa mieltä.

Mika Myllylän riisuttu mestari kiinnostaa sekä aihepiirinsä, urheilu, että sen lieveilmiöiden puolella. Itse liikuntaa harrastavana on mielenkiintoista nähdä, mitä kilpailumielessä urheilua ammatikseen tehnyt mies on ajatellut.

Seppo Sillanpään Tämä on ryöstö on käsissäni jo toista kertaa. Ensimmäisen kerran muistan lukeneeni sen joskus 1990 -luvun loppupuolella. Aihepiirinä epäonniset humalaiset suomalaiset pankkiryöstäjät ja muut rikolliset on ainakin Jari Tervon toimesta tullut käsitellyksi muutamaankin otteeseen, mutta kyllä se siitä huolimatta, tai johtuen, oudosti kiinnostaa.

Edellisten lisäksi havaitsin tänään, että Cormac McCarthyn Blood Meridian on viimein suomennettu. Nimi Veren ääriin tuntui aluksi oudolta. Itse olin ajatellut sitä suoraviivaisemmin vain kääntöpiirinä. Nyt, illan mittaan nimi tuntuu istuvan kirjaan perin juurin hyvin. Pitääkin hetimmiten pyytää kirjastoa tilaamaan sitä muutama kappale kokoelmiinsa. Kyllä se kertakaikkiaan loistava kirja on, ainakin alkuperäiskielellä. Toivottavasti käännös on onnistunut. Haastava työ sen kanssa on varmasti ollut.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s