Järjestelen kyniä


2015-04-24 06.57.44Istun tunnelbanassa ja kirjoitan tätä tekstiä pienellä Asus Eee PC -tietokoneellani. Kuten niin monesti ennenkin, istun selkä menosuuntaan ja myötäilen vaunun pieneen heiluntaan sen liikkuessa tunnelissa kohti T-Centralenia. Josta en toivottavasti kirjoita itseäni ohi tällä kertaa. Vaikka ei siinä nyt montaa minuuttia menetä Kungsträdgårdenissa kääntyessään.

Joka tapauksessa tietokone on pieni. Se on myös verrattain vanha, mikä nyt ei sinänsä ole mikään ongelma. Siihen ei saa muistia kuin 2 gigatavua, mikä rajoittaa siihen sopivien käyttöjärjestelmien määrää. Sitä toki tekee myös Intelin GMA 500 -piirisarja, jolle ei oikein kunnollista tukea ole missään. Siis ainakaan ollut. Viime vuoden aikana tosin ajurit löytyivät jo Linuxin kernelin puolelta, mikä on auttanut rajaamaan yhden käyttöjärjestelmän valintojen ulkopuolelle. Eli Windowsia (Windows 7 mihin tässä on lisenssi) ei ole koneessa ollut kahteen vuoteen. Se vain yksinkertaisesti on aivan liian hidas.
Samaan hitauteen toki sortuvat myös viimeisimmät Ubuntut ja Fedoratkin. Crunchbang linux toimii verrattain hyvin. Itse asiassa loistavasti. Se on kevyt ja helppokäyttöinen, vaikka OpenBox -ikkunointijärjestelmään olikin aluksi totutteleminen. Ikävä kyllä CrunchBangin tukeminen ja tekeminen on lopetettu.

Joten olen jatkanut hakemista.

Nyt tässä pyörii ArchBang -linux. Arch linuxiin pohjautuva suhteellisen helposti asennettavissa oleva (teen työtä tietokoneiden ja ohjelmistojen parissa päivittäin, Linuxia olen käyttänyt vuodesta 1998) ohjelmistoversio. ArchBang vaikuttaisi olevan muuten kuin CrunchBang, mutta sillä erotuksella, että jakeluversion taustalla on Arch, eikä Debian. Luulen muuten, että mikä tahansa Linux -pohjainen käyttöjärjestelmä OpenBoxilla olisi sovelias tähän tarkoitukseen. Eli mahdollistamaan kirjoittaminen mahdollisimman vähällä vaivalla suhteellisen pienessä tilassa.

Mutta en minä tätä tekstiä sen takia ryhtynyt kirjoittamaan. Toki se välillisesti liittyy asiaan ja voitaneen noin alustuksena jättää tuohon.
Minulla on näemmä tapanani eksyä aiheesta. Siinä vaiheessa, kun edessäni on vaihe, missä en ole varma mitä minun pitäisi seuraavaksi kirjoittaa, tai mikäli olen kirjoittanut itseni johonkin umpikujaan. Silloin minä ryhdyn järjestelemään kyniä. Ja koska kynäni ovat tätä nykyä sähköisiä, siis tietokoneita, niin järjestelen kirjoitusohjelmia. Tai käyttöjärjestelmiä.

Viime viikolla sain aikaiseksi jonkunlaisen jumin (joka muuten aukesi tänä aamuna – en tajunnut yrittäväni työntää päähenkilöä liiaksi eteenpäin hänen olematta valmis siihen), jota sitten ratkoin vaihtelemalla tietokoneen käyttöjärjestelmää edestakaisin. Se nyt ei oikeasti ole tottuneelle vaikeaa.

Mutta tekstiähän se ei vie lainkaan eteenpäin. Paitsi ehkä juuri tausta-ajolla.
Tai ehkä minä en oikeastaan eksy aiheesta. Minä vain kohdennan huomioni johonkin toissijaiseen. Se nyt ei sinänsä ole mikään ongelma itsessään. Onpahan vain merkki siitä, että en ole vielä valmis jatkamaan aiheen parissa. Tämä tapahtuu yleisesti ottaen vain silloin, kun kyse on projekteista, joilla ei ole aikarajaa. Työpaikalla asioita tehdessäni minulla ei tämän kaltaiseen ylellisyyteen oikeastaan ole varaa. Niin, toki rinnastan tässä kaksi erilaista työtä: kirjoittamisen ja ohjelmistotestauksen. Samat luovuuden lainalaisuudet jollain tasolla kuitenkin pätevät myös työtehtäviini siinä missä kirjoittamiseen.

Töissä minulla tosin on useita päällekkäisiä projekteja työn alla, mikä helpottaa osaltaan tehtävästä toiseen hyppimistä. Se myös osaltaan edistää tehtävien pätkittäistä ja osittaista suorittamista, ikävä kyllä.

Edellisessä postauksessahan otin ja menin kehumaan, että minulla on useampi projekti työn alla. Totuus on, että niin pitäisi olla. Tällä hetkellä yksi on työn alla ja loput ovat kuopissaan. Eivät kuopattuina, mutta lepotilassa. Pitäisi ilmeisesti istua alas ja käydä kaikki läpi niin, että luon jokaisesta itselleni tehtävälistan, josta sitten voin poimia tehtävän kerrallaan siinä vaiheessa kuin edellinen on suoritettu.

Tehtävälistan pitäisi siis pitää sisällään kirjoittamistehtäviä (tai oikolukua, huom!)  jokaisesta työn alla olevasta kirjasta. Sillä tapaa kaikki etenisivät omaa tahtiaan, eikä minulle välttämättä jäisi näitä blogilla täytettäviä aukkoja niin sanottuun vapaa-aikaani.

Toisaalta, siinähän olisi sitten blogini lukijoille paljon vähemmän luettavaa. Molemmat saattaisivat huomata postauksieni vähyyden.

Ja tietenkin tämä tarkoittaa sitä, että minun pitää käydä lävitse XMind:n avulla tekemäni miellekartat ja luoda niiden pohjalta tehtävät esimerkiksi Trelloon. Niin, että uusia ja vanhoja työkaluja pääsee jälleen yhdistelemään. Millä tapaa tämä sitten eroaa alussa mainitsemastani aiheesta eksymisestä?

Tuskin millään tapaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s