Pompöösi yritys


Hirvittävän hankalan alun jälkeen huomaan, että reaalimaailman kohtalonkysymykset, joita romaanissani haluan pyrkiä käsittelemään, eivät vedä. Kirjoittaminen ja sen ajatteleminen pysähtyy tympeänä paikoilleen.

Yksi ongelmista on se, että maailma ei elä minulle. En saa siitä otetta. Hetkittäin kirjoittaminen on tuntunut varsin kelvolliselta, eikä tarinassa sinänsä ole mitään vikaa. Aihekin on kaiken kaikkiaan tärkeä ja ajankohtainen. Se ei vain vie minua minnekään.

Enkä nyt ole varma pitäisikö sen.

Kirjoittaminen on minulle kuitenkin jonkunlainen pakopaikka, siinä missä lukeminen. Ehkä kyseessä on se, että jos en pääse pakoon nykyisyyttä, ei kirjoittamisessa ole mitään mieltä. Tiedä häntä. Tästä varmaan joku kallonkutistaja tienaisi hetkeksi elantonsa.

Joka tapauksessa kävin sitten läpi muita luonnoksiani ja ideoitani ja kuinka ollakaan, keskeneräinen fantasiaromaani otti ja vei minut heti mukaansa. Ilmeisesti minä en ole vielä valmis tekemään nykyaikaan sijoittuvaa yhteiskunnallisesti merkittävää teosta. Tuskin koskaan olen 😀

Pompöösiksi tämän kaiken tekee se, että romaanin työnimi on latinaa, samoin kuin sen ensimmäiset kolme osaa. Causa mortis, osat contritos , sed osseam ja vindicta. Herranjestas, mikä minäkin luulen olevani. Enhän minä edes osaa latinaa. Suomeksihan osat ovat murtunut, luutunut ja kosto.

Kaiken lisäksi luonnos on kirjoitettu itselleni tutussa ensimmäisessä persoonassa. Sekin pitää muuttaa. Ja nyt vielä pähkäilen, aloitanko kronologisella järjestyksellä vai laitetaanko takaumat ja sellaiset kerronnalliset kikkailut heti kehiin.

Olen päässyt suolle, missä viihdyn.

Mainokset