Ei se mikään kirjoituskramppi ole


Ei missään tapauksessa. Luulen, että kyseessä on enemmänkin vain se, että aivan samalla tapaa kuin opettelin tavan kirjoittaa tai ajatella kirjoittamista, kirjoittamisprosessia, kirjoittamiani asioita päivittäin, olen viimeisen vuoden aikana opetellut olemaan kirjoittamatta. Olen oppinut sen sangen helposti, voisin jopa sanoa.

Piinallista kirjoittamattomuudesta tulee siinä vaiheessa, kun kokee olevansa laiska. Sitä syyllistää itseään ja kokee koko ajan olevansa saamaton lusmu.

Kaiken aikaa olen joka tapauksessa ajatellut tekstejäni. Sekä niitä vanhoja, joita vielä haluan työstää, että niitä uusia, joita suunnittelen kirjoittavani. En minä oikeasti ole ollut tekemättä mitään.

Yksi koostamistani meriselityksistä on ollut se, että minulla on ollut niin paljon muuta elämässäni. Niin paljon kaikkea, mikä on mennyt kirjoittamisen edelle. Elämäntapani ovat muuttuneet. Siinä, missä aiemmin pystyin kirjoittamaan 45 minuuttia kahdesti päivässä työmatkan aikana, on minulla nyt noin 20 minuuttia aikaa istua ja kirjoittaa tunnelbanassa matkalla töihin. Kotiin palatessani en ole ollut kovinkaan virkeä, enkä ole jaksanut kirjoittaa juuri mitään.

Tämä sama on kyllä vaikuttanut myös lukemiseeni. En ole jaksanut lukea. Lukeminen ei ole vienyt, ei oikein mitenkään.

Sanalla sanoen, olen hukannut sen rakentamani flown. Sen, että ympäröin oman elämäni ajatuksilla kirjoittamisesta, kirjoittamisella, kirjallisuudella (sen kaikissa muodoissa). Se on omiaan kasvattamaan elämäntapaa, mikä itsessään johtaa siihen, että kirjoittaa enemmän. Kun ajatuksen tasolla on koko ajan jollain tapaa kiinni kirjoissa ja teksteissä, sitä myös ajattelee enemmän kirjoittamista ja lopulta sitä myös kirjoittaa enemmän.

Ratkaisuhan on verrattain yksinkertainen. Ei tarvitse muuta kuin aloittaa flown rakentaminen uudestaan. Eikä tämä blogikirjoitus ole sieltä huonoimmasta päästä. Tämä on hyvä tälle päivälle, huomiselle voi sitten tehdä jotain aivan muuta.

Mutta ei se siitä huolimatta ole mikään kirjoituskramppi. Ei siinä vaiheessa, kun ei ole edes yrittänyt kirjoittaa.